Herraskoski 10.6.2019  ja kelloaika varttia vailla 9 illalla.

Herraskoski on yksi Näsijärven yläpuolen latvakoskista, lyhyt kulttuuriympäristön taimenkoski. Käytännössä koskelle on helppo tulla ja helppo kalastaakin, kunhan tuntee kosken ja eikä vettä ole liikaa. Kosken rannalla ja lähialueella kävelymatkan päässä Perinnekylässä on monenmoista palvelua, ruokapaikkaa, majoitusta, nähtävää ja katseltavaa koko perheelle, jos haluaa lomailla perheen kera.

Näin kesäkuun alussa Herranen tarjoaa yleensä suhteellisen haasteellista kalastusta. Yläpuolen syvä Toisvesi tarjoaa kylmää vettä ja sitä on kesäkuun alussa vielä runsaasti. Toisvesi on Wikipedian mukaan keskisyvyydeltään Suomen 3. syvin järvi ja syvyyslistalla jaetulla 5. sijalla.

Kosken vesi lämpiää hitaasti etenkin tuulisina aikoina keväällä, ja puolestaan kylmenee syksyllä hitaasti. Toisveden syvyys auttaa hellejaksoilla, mikäli on tuulista säätä, vesi sekoittuu viileäksi. Kun muualla saatetaan kärvistellä yli 20 lämmöissä, Herrasen lämpö voi olla pitkälle alle 20.

Herraskosken tietoja, virtaus, vedenlämpö jne. Toisvedenkin vesiennusteita löytyy melko hyvin netistä.  Nyt virtaus on 20-30 kuution välillä ja loivassa laskusuunnassa.

Näsijärven taimenen lisääntymiskosket on padottu

Yläpuolisten Toisveden ja Ähtärinjärven välissä on useampi voimala, joiden myötä Ähtärinjärven vedenkorkeutta säädellään. Kun yläraja lähestyy, juoksutusta saatetaan lisätä ja kuivien kausien sekä vähäisen sähkötarpeen myötä tulppa laitetaan lähes kiinni.

Muinoin nämä voimalakosket olivat Näsijärven taimenen tärkeimpiä lisääntymiskoskia, nyt niistä saa sitä voimatalouden lanseeraamaa ympäristöystävällistä ”päästötöntä energiaa”. Kansaa ohjataan härskisti valheellisilla mielikuvilla. Taimenen lisääntymisalueiden tuhoaminen ei ole ympäristöystävällisyyttä, eikä siinä ole mitään ”vihreää”.

Näsijärven taimen pääsee toki vaeltamaan Herraskelle ja Toisveteenkin, mutta yläpuolen Soininkoskessa tulee betoni vastaan ja siitä ylöspäin Hankaveteen/Ähtärinjärvelle saakka on monta voimalaa. Ähtärinjärven säännöstely vaikuttaa sitten Herraskoskenkin virtauksiin pienellä viiveellä. Selvähän se on, jos täyteen pesuvatiin kaadetaan vettä, niin laidan yli valuva vesi on suoraan verrannollinen siihen määrään mitä pesuvatiin kaadetaan vettä.

Herraskosken yläpuolelle valmistui 2018 pohjapato, jolla ohjataan Toisveden alavedenkorkeutta eli järven pinta ei laske kuivina kesinä niin alas kuin aikaisemmin, mutta itse virtaamaan se ei suuremmin vaikuta.

Toisveden pohjapato lokakuussa 2018 kuivan kesän päätteeksi. Vain pieni liru padossa, mutta kyllä siitä kala pääsee kulkemaan.

Vettä on vielä reippaasti

Herrasen vesitilanne näyttää kesää ajatellen kohtuulliselta ja normaalilta, vettä on vielä reilusti ja kalastus haastavaa. Alkukaudesta korkean veden kalastus on pitkälle streamerin uittoa, tosin nymfejä jopa pintureitakin voi tietyissä kohdissa koettaa. Kiireetön ja tarkkaileva kalastaja palkitaan. Kokemuksen myötä nämä pienimuotoiset alueet ja ottipaikat oppii tuntemaan ja näin ollen tapahtumiakin kertyy.

Poikkesin koskella maanantaina, pari nuorempaa seurakaveria oli testaamassa lohivapojaan sekä niiden siimoja. Itse asiassa niin minäkin olin kokeilemassa järeän yksikätisen lohibambun siimaa. Kalastus toki onnistui ja tuli todettua siima himpun kevyeksi, vaikka pihanurmikolla se tuntui täysin toimivalta. Nurmikko ei ole sama kuin koski.

Pojat katselivat sillalla, että mene heittään kivetyksen laidat lyhyellä vavalla, he kokeilevat perässä testimielessä pidemmillä vavoilla vastapuolta.

Lähdin iso uppoperhoklassikko siimassa sillasta alaspäin ilman tapahtumia. Vaihdoin alemmaksi kovempaan virtaan valkoisen streamerin, mutta ei siihenkään mitään.  Uittelin paria muutakin perhoa tutut ottipaikat, mutta hiljaista oli.

Alapäässä solmin ison mustan streamerin siimaan ja niinpä tutuilta paikoilta jysähti yksi isku kunnolla perhoon – kotona oltiin, mutta ei pysynyt. Hyvä tempaisu, mutta voimakkaassa virrassa sattuu huteja. Toista kertaa kala ei yrittänyt, vaikka annoin sen rauhoittua puolen tunnin verran ennen uutta yritystä.

Välillä katselin, bongailin ja kuvasin kosken alla hyönteiseloa ja hätistelin hyttysiä. Muutamia pieniä päivän- ja koskikorentoja näkyi kuoriutuneen tai oli kuoriutumassa, mutta tuikkeja en havainnut. Virtaukset ja tuulinen sää rikkoi pintaa, että tuikkien erottaminen vähääkään kauempaa oli vaikeaa. Salakkaa en ainakaan vielä havainnut.

Tuoreena perhovinkkinä Herraselle on Yellow Sally, niin nymfinä kuin pinturina, Isoperla grammatica koskikorento oikomassa siipisäkkejään.

Mutta kaiken kaikkiaan kiva sitä lohikepukkaa oli ulkoiluttaa, testata siimaa, kalastaa ja fiilistellä, odottaa tulevan kesän lohireissua – kunhan pykälän raskaampi siima on ladattuna kelalle.