Red Tag – harriperhojen äiti

Red Tag on maailmankuulu perhoklassikko ja edelleen yksi suosituimmista harjusperhoista. Red Tagilla on kalastettu Suomenkin virtavesillä menestyksekkäästi yli 100 vuotta.

Vaikka aika ajaa ohi monista vanhoista suosikeista, niin Red Tag ei ole menettänyt suosiotaan vaan kuuluu monen kalastajan harriperhojen ykkösketjuun – helppo sitoa ja hyvä kalastamaan laajasti muitakin kaloja kuin harria. Red Tag kelpaa hyvin mm. istutusjärvien kirjolohille.

Red Tagilla kalastus on perinteistä uppoperhokalastusta. Heitto viistosti alavirtaan, tarvittaessa hieman siiman ohjailua virrassa, odotetaan tärppiä tai siiman oikenemista oman rannan suuntaiseksi. Otetaan askel tai pari alavirtaan ja uusi heitto.

Red Tagista on helppo sitoa myös toimiva pintaperho valitsemalla ja sitomalla perhoon tuuhea pintaperhohäkilä. Lisäksi erilaiset pienet muunnokset kuulapäisestä Red Tagista, runkohäkilöidystä Red Tag Palmerista tai pyrstön värin muuttamisesta esim. oranssiin tai pinkkiin ovat yleisiä.

Red Tag on perho, joka tulisi olla jokaisen perhokalastajan rasiassa – rasian perusperho. Siis nyt olisi hyvä mahdollisuus täydentää perhorasian Red Tag osastoa ja vaikka aloittaa perhonsidonta.  Red Tag on monen perhokurssin aloitusperho. Lisää aiheesta löytyy kirjallisuudesta ja netistä.

Red Tag  ja materiaalit.

RED TAG 

KOUKKU: Suositeltavat koukkukoot 10–14, mutta niin isompia kuin pienempiä voi sitoa. (esim. Kamasan B175).

LANKA: Musta (esim. UNI 8/0, Benecchi 12/0 jne.)

PYRSTÖ: Punainen villalankatupsu. (myös tavallinen villalanka sopii hyvin).

RUNKO: Riikinkukon silmäsulan siikasia kierrettynä.  (tai Riikinkukon/Peacock herl siikasia)

HÄKILÄ: Ruskea kanan tai kukon niskahöyhen, mielellään pehmeä höyhen.

PÄÄ: Musta.

LAKKA: Kirkas

Red Tag perhon sidonta 

on helppo alla olevaa kuvasarjaa seuraten. Tämä tapa on se, mitä itse käytän Red Tageja sitoessa. Se ei ole ainoa oikea ja varmasti moni on tottunut sitomaan tietyt vaiheet eri tavalla ja ne tavat ovat yhtä lailla oikeita. Seuraavassa Red Tag uppoperho Pertsan tyyliin.

1. Koukku kiinnitetään penkkiin ja pohjustetaan koukun varsi sidontalangalla.

2. Kiinnitetään punainen villalanka pitkittäin eteen koukun varrelle jättäen perhon päälle tilaa.

3. Pidetään kiinni villalangasta kiinnitettäessä, että villalanka pysyisi koukunvarren yläpuolella.

4. Villalanka kiinnitettynä koukunvarren suoralle osalle. Vältetään mutkaosalle saakka sitomista, että perhon malli pysyisi suorana.

5. Katkaise villalanka koukunmutkan tasalta. Osa tykkää hyvin lyhyestä pyrstötupsusta, toiset pidemmästä. Oikea pituus on ”sitojan silmässä”.

6. Katsotaan esiin riikinkukon silmäsulka, josta perhopiireissä ja liikkeissä yleisesti käytetään ”silmähöyhen” nimitystä. Lintujen pyrstöissä on sulkia. Silmäsulista saa valkattua malliltaan ja ominaisuuksiltaan parhaat siikaset, mutta kaupoissa on myös riikinkukon siikasnippuja (peacock herl), jotka on niputettu sulan tyvipuolen siikasista. Niistä saa lähes yhtä hyviä ”riikinkukkorunkoja”.

7. Valitaan riikinkukon pyrstösulasta 2-4 siikasta, joiden malli ja nukkapituus” sopivat koukkukokoon. Isompi koukkuko vaatii täyteläisemmän rungon ja pidemmän siikasnukan, pieneen koukkuun riittää siikasten lyhyempi nukka.

8. Kiinnietään 2-4 siikasta latvoistaan pyrstön tyvelle. Siikaset ovat latvapäästä hauraita ja niitä pitää varoa. Toki siikasia voi kiinnittää myös kestävämmästä tyvestään, mutta mielestäni siikasten paras osa – nukkaisuus, siikasten ohuus sekä nukan piteneminen perhon kartiorunkoa ajatellen on juuri siikasten latvapuolessa. Itse sidon mieluiten siikaset latvapuolesta kiinni silläkin uhalla, että joku niistä saattaa katketa ja vaiheen 9. aloituksen voi joutua ottamaan uusiksi.

9. Kierretään siikaset varoen sidontalangan ympärille välttäen siikasten liikaa kiristystä, muuten joku niistä saattaa katketa. Kun siikaset kierretään langan kanssa yhteen ”pörrönyöriksi”, ei runkoon tarvita kierrettä tai muuta lanka/lakkavarmistusta.

10. Pörrönyöriä kierretään vieri viereen pyrstöstä alkaen.

11. Rungon muotoutumista seurataan ja samalla varotaan, ettei sidota runkoa liian pitkäksi eteen.

12. Kun noin koukunsilmän verran koukun vartta on jäljellä, ”pörrönyörin” voi purkaa. Lanka on alhaalla ja siikaset ylhäällä. Ylimääräiset siikastyvet voi nyt leikata pois.

13. Pyrstö ja runko ovat valmiit. Häkilälle ja perhon päälle on vielä nippa nappa riittävä tila eli noin koukunsilmän pituinen osa.

14. Valitaan ruskeasta kanan niskasta pehmeä ja siikasiltaan lyhyehkö höyhen. Kuvan höyhenen siikaspituus on maksimipituutta ja mielellään siikaspituus voisi olla aavistuksen lyhyempi. Kuvan höyhen on valmisteltu eli siikaset vetäisty sivuille ja latvapäästä leikattu ylimääräiset pois niin ruodin sivuilta kuin päästä.

15. Höyhen kiinnitetään napakasti latvasta rungon etupuolelle. Latvapuolen höyhenruoti on ohuempi ja perhon päästä saa helpommin pienemmän, kuin tyvipuolen ruotia kiertäen. Tässä höyhenessä erottuu selvästi, kuinka höyhenruoti paksunee nopeasti latvasta tyveä kohti.

16. Tartutaan häkiläpihdeillä höyhen tyveen, kostutetaan sormet ja vedetään sormin höyhensiikaset samalle puolen takaviistoon. Näin saadaan häkiläsiikaset valmiiksi ennen kiertämistä virtaviivaisesti takaviistoon.

17. Kierretään rungon etupuolelle höyhenestä tiiviisti 2-4 kierroksen häkilä ja tarvittaessa sormin varmistaen, että siikaset pysyvät osoittaen takaviistoon.

18. Häkilä kiinnitetään, ylimäärä poistetaan ja sidontalangalla muotoillaan perholle siisti pää.

19. Tehdään lopetussolmu ja katkaistaan lanka.

20. Sipaistaan neulalla kirkasta lakkaa päähän varmistukseksi.

21. Pertsan tapaan sidottu Red Tag uppoperho on valmis. Ennen kalastusta väkäsen voi painaa pihdeillä alas. Kireitä siimoja!