Peeping Caddis, moderni kivikoppajäljitelmä.
Talvi ja kevät kaipaavat sanan mukaisesti kovia ottiperhoja. Yksi oman perhorasian varmoja valintoja niin talveen kuin kevääseen ja aina alkukesään saakka ovat erilaiset suojaputkelliset vesiperhostoukat eli ns. risu- ja kivikoppaperhot. Koppaperhot toimivat hyvin jopa pilkillä, erityisesti pohjoisen jalokaloille.
Omassa rasiassa on useita kivikoppamalleja, niin omia kuin lainattuja. Yksi hyvä malli on ollut upeassa Oliver Edwardsin Perhovaliot kirjassa selkein ja yksityiskohtaisin vaihe vaiheelta sidontapiirroksin esitelty Peeping Caddis.
Oliver Edwardsin Perhovaliot kirjan Peeping Caddis mallikuva
Lievä muunnos
Toki oman rasian Peeping Caddis perhossa on kirjaan verrattuna pieniä materiaalivaihtoja, mutta se ei perhoa muuksi muuta. Kirjan mallissa halkaistu painokuula on lisätty siimaa apuna käyttäen koukulle, mutta samaan pääsee mielestäni helpommin tungsten kuulalla ja kuparilankaa on vielä lisäpainotuksena.
Kirjassa perhon pää on kierretty Antronlangasta ja tummennettu sytkärin leikillä, mutta tiivis chenille toimii yhtä lailla ja on ilman kiertämisiä helpompi sidottava ja sulaa/mustuu päästä sytkärillä samaan tapaan kuin lankapää.
Häkiläksi kannattaa valita pienehkö pehmeä höyhen. Kuvassa erottuu myös rungon kuparilankapainotus.
Edwardsin koukkusuositus on 2x pitkävartinen Partridgen H1A nymfikoukku ja koko 6 – 14 eli varsin laaja kokoskaala. Tuota koukkua ei taida enää olla markkinoilla, mutta saman tyylin 2-3X pitkä koukku lienee passeli tarkoitukseen.
Omat sidokset olen pyrkinyt sitomaan 2-3 cm pituuteen, koukkuna on ollut lähinnä se mikä nyt laatikosta sattuu löytymään ja tuntuu perhoon sopivalta. Kuvatussa mallissa on joku Knapekin nro 10 väkäsetön koukkumalli, jossa on 4 mm tungstenkuula. Joka tapauksessa perho on rungoltaan sen verran paksu, että koukkuun tarvitaan reilun kokoinen kita. Muuten koukku ei tartuta kalaa.
Sidonnassa ei muuten suurempia ihmeitä ole, paitsi että saisi perhon mittasuhteet osumaan omaa silmää miellyttäväksi. Itse suosin sopusuhtaisuutta eli pään tulee olla sopivasti ”ulkona” kopasta, eikä häkiläa saa olla liian pitkä. Riittävän pienen peltopyyn höyhenen löytäminen tuppaa olemaan ainakin pussitavarasta hieman hankalaa, mutta häkilän voi pyöräyttää muistakin harmaan/ruskeankirjavista ja pehmeistä höyhenistä.
Edwardsin kirjassa runko dubataan lankojen väliin, harjataan ja parturoidaan lyhyeksi. Piirroksina työ havainnollistetaan hienosti. Lankojen väliin dubbaus on hyvä systeemi ja jäniksen naamakarvoissa on luonnonmukaisen harmaanruskean kirjavaa tavaraa jäljittelemään oikeiden risu/kivikoppien sävyjä.
Edwardsin hienoa piirrosjälkeä on ilo katsoa ja seurata.
Paras korriperho
Itse kivikoppakalastus on siinä mielessä helppoa, että kalat tietävät luonnon kivikopat koviksi makupaloiksi. Tärpit ovat kunnon tällejä. Itse tykkään kalastaa sileillä virranosilla alavirrasta ylävirtaan perinteiseen tyyliin kelluvalla siimalla ja osa perukkeen tyveä rasvattuna. Perukkeen uppoamiskohtaa tulee seurata ”haukkana” ja pysähdys merkitsee vastaiskun paikkaa ja joko kalaa tai pohjaa.
Paikat joissa tämä ei ole mahdollista, voi käyttää indikaattoria uittamaan perhoa, jolloin indikaattorin pysähdys on vastaiskun merkki.
Näin korrikauden ollessa kuumimmillaan voi todeta, että korrikalastus tapahtuu usein niskoilla, suvannoilla, hitaasti virtaavilla alueilla. Tuskin tarvitsee hämmästyä, että muutamia kertoja kivikoppa on ollut korriperhoja tehokkaampi – kerran jopa kirkkaasti viikon paras ”korriperho”. Jos korriperhojen kanssa on hiljaista, eikä tapahtumia ala kertymään, niin Peeping Caddis voi aukaista ketsuppipullon.
2 cm Peeping Caddis
Peeping Caddis
Koukku 2X pitkä, koko # 6–14
Lanka Ruskea tai musta
Painotus Musta Tungsten kuula + kuparilankaa rungolla
Pää Fl. keltavihreä (chartreuse) chenille, esim. Ultra Chenille, Standard paksuus. Sulatetaan päästä tummaksi.
Häkilä Peltopyyn pienehkö höyhen
Runkoputki Jäniksen naamakarva dubattuna ja leikattuna putkimuotoon
