Punainen Chililarva ahvenen kyljellä.

Takavuosina telkkarissa ja netissä mainostettiin HK:n tuotteita tulisieluisille grillaajille. Kyllähän grillituotteissa makua pitää olla, mutta yksi netin mainoskuva pysäytti ajatuksen ihan muusta syystä – käyrä punainen chili. Siinä oli sanan mukaisesti jotain ”koukuttavaa”.

Joskus silmiin tarttuu joku perhoidea ihan jostain muualta kuin itse perhokalastuksesta. Tällä kertaa ruokamainoksen käyrä punainen chilipippuri sai aivoissa raksuttamaan… ”sehän on kuin paloauton punainen larva”, pitääpä kokeilla sitoa perhoksi.

Tuossa oli se malli-idea Chililarvaan – tulisieluiseen ja käyrään ahvenperhoon.

Helppo sidottava

Laajakitainen koukku, jonka pohjustaa ohuena punaisella silkillä aivan koukunmutkaan saakka ja pään jättää mustaksi. Paksu lakka- tai liimakuorrutus päälle ja se on siinä – punainen Chililarva, taimenkoskien hälylarva.

Eipä ole muuten vaikea sidottava, paitsi ehkä se syvälle koukunmutkaan ulottuvan sidoksen pyöritys, kun koukun joutuu kiinnittämään hieman poikkekselliseen asentoon ainakin koukunmutkan sidonnan aikana.

Ja myös se voi askarruttaa, että silkki on sellaista, ettei liimakäsittelyssä koukku paistaisi silkkikerroksen läpi ja tummentaisi sidoksen väriä.

Chilikuvan sidosmalli onnistui mukavasti isokitaiseen Kamasan B980 onkikoukkuun, joka on myöhemmin vaihtunut lyhytvartiseen kirkaslankaiseen Partridgen Big Mouth nymfikoukkuun. Kelpo koukkukoko on 12 ja 14.

Raitapaitojen perho

Odotin, että railakkaan punainen larva olisi taimenkoskilla kova sana ja olihan se, mutta etupäässä ahvenille. Punainen väri tuntui houkuttavan erityisesti raitapaitoja ja Chililarvasta onkin tullut enemmän ahvenperho kuin jalokalojen koskiperho.  Jos koskimontun kupeella tai koskenjalassa on pyörimässä parvi pannukarkeita ahvenia, niin Chililarva on yksi ase niiden naaraamiseen.

Ja tottahan Chililarvaa piti testiä myös pilkillä, eikä lainkaan huonoin tuloksin. Pystypilkin alla sormen pituisessa tapsissa kärpästoukalla höystetty Chililarva toimii siinä missä moni morri. Isoille ahvenille olen sitonut oikein turpeita pilkkilarvoja, mutta heikolla syönnillä laiheliini Chililarva on toisinaan parempi.  Ei pystypilkin normaalilla tempomistyylillä vaan väristellen ja hitaasti nostellen.

Hyvällä syönnillä ahven ottaa Chililarvaan ilman syöttämistä, mutta syönnin tyrehtyessä kärpästoukka koukkuun ja taas saa vetää ranteet notkuen raitapaitoja pilkkireikään.

Kireitä Chililarvasiimoja niin pilkillä kuin kesävesillä.