Strömsön vapatestauksen työkalut

Näin vuoden päätteeksi voi muistella vuoden hienoja, upeita ja mieleen painuneita kokemuksia ja tapahtumia. Kalareissuja tuli tehtyä pitkin vuotta sinne tänne, monenmoista saalistakin tuli, joista tyttären saama 6 kg haukirekordi lämmitti mieltä erityisesti. Positiivisuus on valttia nykyajan masentavien uutisten keskellä.

Uutiset kansakunnan aivopesua

Positiivisuus kannustaa, mutta jotenkin jää miettimään, että miksi valtakunnan uutiset ja media keskittyvät niin valtavalla tarmolla negatiivisiin asioihin. Uutiset ovat täynnä sotaa, pommituksia, onnettomuuksia, terroritekoja, murhia, pahoinpitelyjä, synkeyttä, kamaluuksia ja melankoliaa. Lähes tunnin välein 24/7 joka tuutista ja useimmiten kaukaa ulkomailta, maista joissa ei Suomesta tiedetä mitään.

Onko pakko moinen masentava aivopesu? Eikö Suomesta löydy iloista uutisoitavaa, tavallista kansalaista hyödyttäviä ja mieltä kohottavia aiheita? Vaikkapa ihan viattomia ja hassuja tapahtumia. Ei ole mikään ihme, jos maailmalla suomalaisista sanotaan, että totinen, hiljainen ja sisäänpäin vetäytynyt kansa, jonka musiikkikin on mollivoittoista. Tässä olisi uutistentekijöillä peiliin katsomisen paikka.

Positiivisuutta peliin

Jospa tekisimme uudenvuoden lupauksen ja kertoisimme vain positiivisista ja kivoista tapahtumista. Kehuisimme naapuria ja kannustaisimme toisiamme entistä parempiin tekoihin, jopa opettelisimme nauramaan itselle. Näkisimme maamme, kansamme ja maailman valoisampana, positiivisten lasien läpi.

Suomessa on nimittäin ainakin omien perhokalastuslasien läpi katsottuna älyttömän taitavaa ja osaavaa porukkaa perhopiireissä, kuten muissakin lajeissa. Oli kyse sitten perhonsidonnasta, eri kalalajien perhokalastuksesta, kilpakalastuksesta, heittämisestä jne., niin täältä löytyy vino pino huippuosaajia joka lähtöön. Ja uusia kypsyy koko ajan.

Pohjanmuotokartoitus

Muistelen tässä menneen vuoden tapahtumia ja mitä sieltä on jäänyt erityisesti mieleen ja josta voisi kirjoittaa blogiin. Tietenkin koko maailman paatostama ykkösaihe on ollut imastonmuutos. Viime kesä oli helteinen ja älyttömän kuiva, jota tuli itsekin ihmeteltyä. Tietenkin kuivuus ja ääri-ilmiöt huolettaa, mutta pitää myös kyetä kaivamaan huonoistakin hetkistä positiiviset puolet.

Vesien ollessa ennätysalhaalla, pääsi näkemään joidenkin koskipaikkojen pohjia, kivien ja kuoppien sijaintia. Nähdyn perusteella saattoi arvioida kalojen tarkempia piilopaikkoja ja todeta myös normaalivedellä saatujen kalojen ottipaikkoja.  Muutamien koskien pohjanmuotokartoitus täsmentyi huomattavasti.

Nuoruuden kalapuro. Etualan risu näyttää lymykolon, josta on iskenyt toinenkin kala.

Strömsön siimatesti

Mutta vuoden mieleen painuvin koominen hetki oli heinäkuussa, kun testailin kaverin rakentamaa kahdenkäden bambuvapaa ja siihen sopivaa siimaa. Lämpimän aurinkoisena päivänä oli hyvä fiilis kaivaa kasa keloja esiin, joissa oli ladattuna erilaisia siimoja vähän joka lähtöön. Kokeilla mikä siima tuntuisi sopivan parhaiten vapaan.

Kannoin kelat aitan rappusille, siinä edessä oli riittävästi vapaata tilaa testiheitoille. Olin kokeillut jo kasan siimoja ja löytänyt yhden melko hyvän. Siinä siimoja testatessa tuumasin samalla leikata ruohotrimmerillä aitan portaiden kupeelta pitkäksi venyneet heinät pois.

Laitoin vavan pystyyn seinustalle ja hain aitasta akkutrimmerin. Heinät oli kutakuinkin minuutissa nurin, kun yllättäen trimmeri imaisi perukkeen leikkuupään sisään. Vapa kaatui, mutta mitään ei onneksi hajonnut. Tietenkin, miksi minulle aina käy näin. Tilanne lähinnä nauratti.

Siitä alkoi sitten siimojen selvittely. Totta kai trimmeri oli ehtinyt imaisemaan koko perukkeen ja pätkän siimaakin. Vikkelä laite.

Trimmerin siimapuola on jo poissa…

Yritin pyörittellä siimoja ulos, mutta joku siellä jumitti. Peruke ei luistanut pois, vaikka mitä teki. Siima oli kiertynyt akselin ympäri. Hain sisältä kameran ja päätin kuvata koko tilanteen. Itse asiassa hymyilytti oma kohellus, kuinkahan moni on onnistunut vastaavassa perhosiimoin?

Siellä on, eikä millään irti…

Hain työkaluja ja jouduin purkamaan lopulta koko trimmerin alapään. En halunnut katkoa uutta ostoperuketta. Pala palata sain lopulta pyöriteltyä kasan heiniä, siiman ja perukeen ulos, kunnes koko jumituksen aiheuttaja paljastui. Siellä oli pari ilmeisesti akselia irtoroskilta suojaavaa nuppia, jotka tässä tapauksessa estivät totaalisesti perukkeen poispääsyn.

Sieltä ne nappulat irvistää, jotka estivät heinien kera siiman poispyörityksen. Oppia ikä kaikki.

Naureskellen kasasin trimmerin ja tarkistin, että peruke säästyi ehjänä. Aitan portaiden heinätkin tuli katkottua, mutta eihän se siimatesti mennyt alkuunkaan kuin Stömsössä.

Hyvää Uuttavuotta ja kireitä siimoja 2019!