Sinivalkoinen Clouser Minnow – kylmän veden perusperho.

Tässä pian Joulupukki villitsee kansakunnan, mutta sitä ennen koskirauhoitukset päättyvät marraskuun lopussa – himokkaimmat koskikalastajat pääsevat virtavesien äärelle. Taimenia ei tosin kannata edes yrittää, kutukalat ovat tosi heikossa hapessa ja vaikka saisikin luvallisen kokoisen istukastaimenen, niin talvitaimenet ovat harvemmin syötävän hyvää apetta.

Sen sijaan kirjolohikoskilla on eri meininki ja syksyn tankanneilla kirjolohilla on yleensä kunto ja maku kohdallaan.

Yksi itselle muistorikas talvinen kirrekoski on Reinikka Keuruulla. Siellä tosin vesitilanne on nyt niin onneton, että sinne eikä sen reitin koskille ei kannata kalastusmielessä lähteä – rapiat puoli kuutiota ei paljoa sen kokoluokan koskiväylässä marraskuulla naurata. Kitusjärven mittapiste ei ole kaukana Reinikasta alaspäin, joten ei sinne paljoa väliltä lisää tule.

Mutta isommilla kirrekoskilla/virroilla voisi olla paremmat saumat, mutta mitä perhoksi? Omassa rasiassa on oikeastaan yksi sellainen talvisuosikki, joka kelpaa kylmän veden olosuhteissa ja kesän kirkkaalla ilmalla joka paikassa – kirre- ja taimenkoskilta lohijoille. Perho on ns. Suomi-Clouser eli sinivalkoinen Clouser Minnow, talvikoskien sotaratsu.

Kirjoitin aikanaan Clousereista Erän kuukauden perho palstalle 2/2001 ja tarinaa oli myös Otavan Haukitrasselista pilkkikatkaan kirjassa 2009 ja myöhemminkin.

Reinikan onkipäivä

Viime vuosituhannen onkipäivä Reinikankoskella on hyvin muistissa. Olin saanut ryömimällä ja konttaamalla yhden tosi varovaisen kalan, kun…  (ote kirjan tekstiä)

seuraavaksi suuntasin virtapaikan eli sahin alapäähän, jossa olin edellisenä päivänä nähnyt oikean rannan kiven kupeelta lähtevän pakovanan. En enää viitsinyt ryömiä, sillä yksi kala oli jo plakkarissa.

Heitto kiven taakse ja sivulle ei tuottanut tulosta, mutta yläpuolelle suunnattu heitto, jossa perho ehti hieman upota, oli oikea ratkaisu. Raaka tempaisu ja samassa kala pomppi pinnassa vetäen siimaa ulos metrikaupalla. Komea kirjolohi oli täyttä dynamiittia kylmässäkin vedessä. Sain kirren jo pari kertaa haavin vanteelle, mutta se löysi jostakin aina uuden pakovaihteen. Kala oli kuitenkin niin hyvin kiinni, että joutui antautumaan. Uskomattoman upea puolitoistakiloinen. 

Taisi siinä naamalla karehtia jo pieni hymynpoikanen (korvasta korvaan), kun astelin kolmannelle pakovanapaikalle järven puoleiselle niskalle. Hiljaista oli. Kahlasin varmuuden vuoksi paikan yli, mutta merkkiäkään ei näkynyt. Jatkoin sitten pelkästä heittelyn ilosta ja onnistuneen reissun mielihyvästä, kunnes perhon kulku pysähtyi. Luulin sen ensin jääneen johonkin risuun, kunnes alkoi tuntua vetoa – kala. Tyylilaji oli kyllä muuttunut, sillä vahvasta ja suoraviivaisesta junkoamisesta päätellen siiman päässä oli kalastajan kanssa yhtä leveästi hymyilevä pitkänaama. 

Tämä leikki ei kestänyt pitkään, sillä kolmannella lähentely-yrityksellä vastapuoli katkaisi yhteyden. Harmi, sillä perhon olisin mieluusti pitänyt. Olihan se sentään kelvannut kolmelle kalalajille samana päivänä. 

Talviperhoni oli bucktailista sidottu sinivalkoinen, kuulaketjuinen Clouser Minnow normaalissa kuutosen koukussa.”

Muistutus kalatarinan perään. Koukun väkänen kannattaa painaa alas taimenkoskilla kalastettaessa, mutta varo vaurioittamasta koukun kärkeä.

Ei siis ihme, jos Clouseria aikoinaan kehuskelin tuota Amerikan ihmeperhoa, johon porukat eivät vieläkään ole täysin lämmenneet.

Clouser Minnow on jenkki Bob Clouserin kehittämä meriperho, joka tosin kelpaa eri väreissä laajasti kaikessa makeanvedenkin kalastuksessa.  Perho on käytännössä jigiperho, joka on kohtuullisen helppo sitoa.

Kieltämättä Clouser ei ole perinteisen näköinen perho, edes kaunis, mutta siinä on nerokas silmäpainotus, joka kääntää perhon kalastuksessa koukunkärki ylöspäin. Ja painosilmiähän on saatavissa hentoisista kuulaketjuista aina järeisiin tungsten tiimalasisilmiin. Painotuksesta huolimatta perho ei välttämättä tartu jokaiseen pohjarisuun, kiveen tai sammaleeseen – kalan leukoihin kylläkin.

Miksi hyvin toimiva perho ei kiinnosta sitomaan ja kalastamaan? Perho käy eri väreissä ympäri vuoden kalastukseen niin sisävesillä kuin maailman merillä useimmille kalalajeille. Ehkä perhon ulkonäkö ei ole suomalaiseen silmään tarpeeksi seksikäs. Mene ja tiedä, mutta onneksi kalat eivät Clousereita karsasta.

Clouser Minnow ei montaa materiaalia tarvitse.

Seuraavassa tuo sinivalkoinen Suomi-Clouser vaihe vaiheelta, jos ei nyt talven onnettoman vesitilanteen kirrekoskille niin kokeiltavaksi kevään tulviin ja kesän kirkkaisiin päiviin – kaikkien kalojen kalastukseen.

Suomi-Clouser / Sinivalkoinen Clouser MinnowKoukku: Koko 6–2, mieluiten suorasilmäinen, esimerkiksi Mustad C70SD tai TMC 811S, makeaan veteen kelpaa myös pronssikoukut.

Lanka: Valkoinen, vahva. Mallissa on käytetty Benecchi 10/0 lankaa.

Silmät: Punaiset painosilmät mustilla pupilleilla, punainen toimii iskupisteenä. Silmien koko koukkukoon tai tarvittavan painotuksen mukaan ja silmien väriä voi vaihdella. Volframiset Tungsten silmät ovat kalleimmat ja painavimmat, kirkas kuulaketju kevein ja huokein.

Alussiipi: Valkoista peuran häntäkarvaa (bucktail).

Siipikimalle: Hopeinen Flashabou Accent,  Krystal Flash tai vastaava kierteinen kimallemateriaali.

Siipi: Sinistä  peuran häntäkarvaa (bucktail).

Pää: Valkoinen.

Sidonta:

1. Pohjusta koukunvarsi noin koukunkärjen kohdalle sidontalangalla ja kiinnitä tiimalasin malliset punaiset painosilmät kahdeksikkosidoksel­la tukevasti noin 1/3 koukun silmästä varren yläpuolelle. Tarkista silmien asento ja suoruus myös edestä ja sipaise pikaliimaa tai lakkaa varmistukseksi.

2.Leikkaa noin kolme kertaa koukun mittainen karvakimppu valkoisesta peuran­hännästä (bucktail), tasaa latvat joko karvantasaajalla tai nyppimällä sormin ylipitkät muiden kanssa samaan tasoon. Kiinnitä kimppu napakasti silmien takapuolelle koko pohjustetulle koukunvarrelle useilla lankakierroksilla niin, etteivät karvat liiemmin paista lankakerrosten alta. Sopiva alussiiven pituus on noin puolitoista pari kertaa koukun pituus.

3. Pyöräytä lanka silmien etupuolelle ja kiinnitä karvojen tyvet napakasti silmien eteen kiinni. Jätä kuitenkin pieni väli koukun silmään, että saat leikattua karvojen tyvet siististi.

4. Leikkaa karvakimpun ylimäärä viistosti koukun silmän takaa tarkasti pois ja kierrä langalla tyvet kiinni.

5. Käännä koukku penkin rotaation avulla tai välillä irrottaen penkissä kärki ylöspäin. Kiinnitä käännetyn koukunvarren yläpuolelle silmien eteen puolen tusinan verran kierteistä hopeansävyistä kimallekuitua (esim. Flashabou Accent). Kimalteet saa helposti 3-6 pitkästä taittaen ja kimalteiden tulee olla hieman peurankarvoja pidemmät. Jos perholle haluaa sitoa rungon, se on sidottava ennen kimalteiden sitomista.

6. Leikkaa noin kolme kertaa koukun mittainen karvakimppu sinisestä peuran­hännästä, tasaa latvat joko karvantasaajalla tai nyppimällä sormin ylipitkät muiden kanssa samaan tasoon. Mitoi­ta siipi alussiiven kanssa yhtä pitkäksi ja kiinnitä kimppu napakasti koukunsilmän taakse yläviistoon sojottaen. Poista karvakimpun tyvien ylimäärä samoin kuin alussiiven eli varoen kiristämästä karvojen tyviä liian lähelle koukunsilmää ennen siipikimpun tyvien leikkaamista. Leikkaa karvakimpun ylimäärä tarkasti ja viistosti pois.

7. Peitä sidontalangalla napakasti karvakimpun tyvet silmien etupuolella, muotoile ja  viimeis­tele pää sidontalangalla ja päätä sidos. Lakkaa pää vielä varmistukseksi useampaan kertaan tai kuorruta ja koveta UV-liimalla.  Perho on valmis.