Siialla on iso, tarkka ja valikoiva silmä

Kirjolohien istustusjärvet ovat näin syksyllä haasteellisia mikäli istutuksesta on aikaa ja sää kylmänkolea. Kaikkia ei tosin kirjolohet kiinnosta, mutta osalla istutusjärvillä voi olla myös siikaa, joka on arvostettu perhosaalis. Itse asiassa syksyisin siian perholla kalastaen vaikeuskerroin vain kasvaa, kun kalan ravinto vain pienenee ja siiat käyvät yhä valikoivemmiksi.

Joillekin tämä haasteellisuuden kasvu on sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Halutaan kokeilla rajoja ja mennään alueelle, jossa mikään ei voi olla niin varmaa ja kiveen hakattua. Sitä epävarmuuttahan siian perhostelu useimmiten on, ainakin itselle. On päiviä jolloin siika saattaa olla naurettavan helppo koukuttaa, mutta seuravana päivänä tilanne on toinen. Edellisen päivän pomminvarma ottiperho ei enää kelpaa. Rasiasta pitää katsella uutta purtavaa, eikä se siian tartutuskaan aina onnistu, vaikka perho olisikin kelpaava.

Nyt tai ei koskaan

Viimeksi poikkesin keskiviikkoehtoona 10. lokakuuta Yläisellä Torisevalla, jossa on kirren lisäksi myös mukavasti siikoja pinnassa.  Lämmin ilma sai kaloihin liikettä. Heti parkkipaikalta näki, että kaloja hääräsi pinnassa mukavasti.

Pari pikkusiikaa sainkin, kaksi hieman parempaa ei pysynyt ja havaitsin useita imaisuja, joita en onnistunut tartuttamaan.  Kolme ”vahinkokirreäkin” kävi koukussa, mutta ne onnistuivat rimpuilemaan itsensä pienestä koukusta irti. Aina ei voi voittaa.

Nyt on ennusteissa luvattu loppukuuksi lämmintä ilman mitään kylmän ilman purkausta ja Toriseva on auki ainakin marraskuun alkuun. Nyt tai ei koskaan siikoja jallittamaan ja on niitä muitakin siikajärviä Suomessa runsaasti, mutta niillä tarvitaan yleensä venettä, Haapamäen Valkeinen, Lestijärven Valkeinen, Jurvan Säläisjärvi jne. Torisevalla pärjää tosin rannalta kalastaen.

Ja joku voi löytää lähes kalastamattoman siikaeldoradon, kun seurailee tyyniä järviä ja siellä näkyviä tuikkeja. Siis ihan kalastonhoitomaksulla kalastettaviakin, ettei tarvitse edes istutusjärven onkilupaa ostaa. Pohjoisesta paremmin kuin etelästä.

Lupaan, ettei siian perhokalastus, eikä saaliin saaminen tule olemaan mitään helppoa ”suoltojuhlaa”. Tai sitten olen pelkkänä korvana ja ilmottaudun välittömästi siikaperhokurssille. Vaikeuskerrointa ja haasteellisuutta kaipaavalle jo muutamankin hankalan siian saaminen voi olla päivän pelastus. Ja nyt kuten edellä mainittu, että olisi ennusteiden mukaan tiedossa lokakuun lopulle normaalia hieman lämpimämpää syksyä. Siis hyvä hetki lisätä perhokalastukseen haastetta ja aloittaa siikojen perhostelu, jos aihe ei vielä ole tuttu.

Tuikkeja, tuikkeja – siikojen tuikkeja

Isokitainen koukku 

Tartutus onkin yksi pulma siian kalastuksessa. Tästä on puhuttu muidenkin kalastajien kanssa ja voin vain kertoa omia kokemuksia. Mitään varmaa en julista, sillä niin monta kertaa siiat ovat ”kouluttaneet” meikäläistä, että parempi olla nöyränä kalalakki kourassa ja pyrkiä olemaan edellistä kertaa parempi ja toivoa parasta.

Karkeasti ottaen käytän omissa siikaperhoissa mielellään isokitaisia koukkumalleja, näin syksyllä koukkukoko on usein lyhytvartinen 16, tilanteesta ja hetkestä riippuen pienempiäkin. Kirjolohien varalta pyrkimys on ollut käyttää kuitenkin tukevahkoa koukkumallia (esim. TMC 2499Sp-BL tai 2488). Toisinaan käytän pieniä kuuliakin, jotka oikaisevat paremmin pitkän perukkeen hentoisessa tuulessa. 4-5 metrin perukekärkenä on useimmiten 0,12-0,15 mm joustava monofiili.

Perhosiima on yleensä luokitukseltaan vapaan nähden alimitoitettu eli  siimaluokka 1-4 vaikka vapa olisikin järeämpi. Oletan, että raskaamman siiman läiskähdys karkottaa ainakin arempia yksilöitä kauemmaksi.

Näin syksyisin siiat uivat ja noukkivat yleensä tuikkeja tehden ruokaillessaan pinnan alapuolelta jotain pientä – harvemmin päältä. Pintaperhot eivät välttämättä ole tehokkaimpia vaan pintakalvossa roikkuvat tai pinnan alla ”leijuvat” perhot ovat toimineet omassa siimassa paremmin.

 

Pienikin perhosiika lämmittää mieltä, saati isompi.

Ja jos käytää pintaperhoja niin omista parturoin häkilä alta pois paremman tartutuksen toivossa. Ja kalastettaessa vedätän mieluusti perhoa hitaasti pitäen samalla siimakontrollin tiukalla. Omasta mielestä näin tartutukset ovat onnistuneet hitusen varmemmin.

Kireitä siikaperhosiimoja.