Loppuvideon kirjolohi onnellisesti haavissa.

Istutusjärvet ovat mielestäni perhokalastajille syyskuussa parhaimmillaan. Sää ei ole vielä arktinen ja hyönteismaailma näyttäytyy vielä varsin monipuolisena. Kalatkin eli useimmiten kirjolohet ovat viilentyneiden vesien myötä aktiivisia ja ruokailevat pinnassa poimien syksyn kohmettamia hyönteisiä.

Kirre on syksyllä hyvä ruokakala

Lisäksi istarikirre on kevätkutuisena kalana syksyllä parhaassa tikissä niin kunnoltaan kuin maultaan, siis erinomaista ruokakalaa. Normaali syyskirre on aivan eri luokkaa kuin kumisaappaan mustakylkinen ja kutuhormonien löperöksi huumannut koskitaimen, jota ei syö edes naapurin kissa tai koira.

Kutukalan suurin arvo sillä hetkellä on suvun jatkamisessa, uudessa kalasukupolvessa, tulevissa vuosissa, jotka tulisi jättää ehdottomasti täysin rauhassa sukua jatkamaan.

Lämmintä vettä    

Tämä kesä ja syksy ei tosin ollut tavanomainen pinturivuosi – kesän pinturihätsit suli helteessä liian lämpimiin koskivesiin ja helteiden jatkuessa elokuulle liian lämmin vesi sekoitti osuvasti myös syyskuun tapahtumia ainakin istutusjärvenä olevalla Yläisellä Torisevalla.

Kala ei noussut syyskuussa toivotusti pintaan, tuikkeja ja pinnassa ruokailevia kaloja oli edellisvuosia vähemmän, vaikka toki niitä pinturikalojakin tuli saatua.

Aikaisempina vuosina pintavesi on viilentynyt huomattavasti enemmän ja nopeammin syyskuulle tultaessa, mutta nyt pintavesi oli pitkään liian lämmintä.

Nymfien syksy

Kun pintaruokailu oli vähäistä, niin vaihdoin suosiolla uppoperhoihin. Tarkemmin pieniin kuulapäihin ja painottamattomiin nymfeihin, ne toimivat selkeästi paremmin. Viime vuonna pintaperhon heitto tuikkiin tarkoitti hyvällä todennäköisyydellä myös kalan ottia, mutta tänä vuonna homma ei ole toiminutkaan samoin. Pinturi kelpasi harvoin, mutta pienen nymfin heitto tuikkiin oli paljon varmempi tapa saada tapahtumia. Mutta ei minkä tahansa nymfi, vaan kalat ovat olleet siinäkin valinnassa tarkkoja.

Vanhoista luottoperhoista pieni harmaasävyinen 16-18 Namukuula on ollut yksi toimiva perho niin kirrelle kuin siialle. Toinen lähinnä kirrelle toimiva perho on ollut 12-14 Diawl Bach. Uudempia testiperhoja pitää vielä uitella enemmän, ennen kuin niistä tohtii mainita mitään.

Syyskuu tietenkin osoitti myös sen, että edelleen on paljon opittavana perhokalastuksessa ja varmasti tulee olemaan tappiin saakka. Ei yksi elämä riitä kuin murto-osan oppimiseen laajasta aihealueesta.

Triplojen hotspot

Torisevalla oli syyskuussa muutamia alueita, joilla oli hyvin kaloja (=viileää vettä) ja paljon heikompaa lääniä. Tuttu kisakalastaja kertoi käyneensä harjoittelemassa reilusti ennen Torisevan perhokalastuksen karsintakisaa (22.9.) ja nähneensä polaroidella korkealta kalliolta keskellä järveä puuronaan kirreä lähellä pintaa. Hän oli saanut kalasumpusta useita triploja ja  vielä useampia tuplia heittäessään perholitkaansa ”hotspottiin”. Tuplatärpitkään eivät ole perhoilla kovin yleisiä saati triplat, itsellä ei ole ollut kuin tuplia, eikä niitäkään kuin pari. Siellä oli järven eteläpäässä selvä viileän veden alue, jossa kala viihtyi.

Korkealta kalliolta voi polaroid-laseilla nähdä kaloja, erityisesti metsän varjostamilta alueilta.

Itse en tuollaista kalasumppua bongannut, mutta kalakaveri löysi yhdeltä heittolaiturilta kalatihentymän, josta noukki nopeasti useita kaloja – yhden esimerkkiväsytyksen videolle saakka pehmeällä lasikuituvavalla.

Pehmeän vavan hyöty on, että kala pysyy taistelussa paremmin kiinni, kun vapa myötäilee hurjatkin syöksyt ja ohuellakin perukkeella voi käskeä kalaa melko rohkeasti haaviin saakka.

Kalakaveri Jukka Kujala väsyttää kirjolohen esimerkillisesti pehmeätoimisella vavalla.