Vehmaskoski 18. elokuuta. Vasemmassa laidassa ei enää paljoa vettä lirise, mutta päävirrassa sopii vielä kalat nippa nappa uimaan.

Vesi on yksi tuntemamme elämän perusehdoista, mutta tarvitsemme myös ”ilmaa” hengittääksemme ja myös kalat hengittävät. Kylmään veteen sitoutuu paremmin happea ja lohikalat tarvitsevat runsaasti happea. Koskikalastajan ja -kalojen näkövinkkelistä siedettävän koskiveden lämpötilan tulisi olla 10–20 asteen haarukassa.

Nyt oli ennätyslämmin kesä. Etelän vedet lämpenivät heinäkuussa 25 asteen nurkille ja koskia suljettiin kalastukselta – hyvä niin, mutta kuivan hellekesän perään on vielä toinen pulma. Vaikka vedet ovat jo viilenneet, koskivesien virtaamat ovat pienentyneet hälyttävästi. Useista pienemmistä joista ja puroista uhkaa vesi loppua. Ainakin osalle koskista muodostuu kuivaksi jääneitä alueita, jonne pahimmillaan kuivaviin allikoihin jääneet kalat ja koskieliöstö nääntyvät.

Syyssateita on luvassa, mutta miellyttävän vedenkorkeuden koskikalastukseen virtaamat eivät ehdi nousemaan. Vaikka vettä on surkean vähän, niin positiivisesti ajatellen moni koski paljastaa vähällä vedellä pohjanmuotonsa – tarkkaavainen kalastaja laittaa merkille kivien ja kuoppien sijainnit. Niistä on kenties hyötyä tulevien vuosien korkean veden kalastuksessa.

Muistan nuorena miehenä, kun eräs tuttu lohijermu lähti talvella vähän veden aikaan Neidenille valokuvaamaan perhoalueen pohjanmuotoja, koskea ja sen kiviä – ajatuksena palata seuraavan kesänä tositarkoituksella uittamaan lohiperhot oikeisiin kohtiin. Muutama pomminvarma ottipaikkaa oli löytynytkin, joista myöhemmin joku lohi oli myös saatu. Perusteellinen valmistelu tuleville lohireissuille kantoi hedelmää.

Kalastajat voivat nyt matalalla vedellä tehdä samaa selvitystyötä ja kerätä satoa tulevina kalastuskausina.

Kevään tulvissa ei ikinä olisi uskonut, että muutaman kuukauden päästä monella koskella ei ole tarvetta edes kumisaappaisiin saati kahluuhousuihin. Hyvänä esimerkkinä virtaamien suuresta muutoksesta on Kotalan Koskien muutama kuvapari – toukokuun tulvista elokuun kuivuuteen. Parhaimmillaan Kotalan koskien virtaama oli 27 kuutiota (5. toukokuuta), kun nyt vettä lirisee 550 litraa (21. elokuuta) – vähiin tuo vesi käy ennen kuin loppuu.

Kuvapareja Kotalan Kituskoskilta

Kuvaparit on kuvattu 9. toukokuuta ja 18. elokuuta. Ne ovat Kituskoskien yläosalta ja virtaamat ovat olleet tuolloin tulvassa 23,92 kuutiota  ja kuivana 0,6 kuutiota.

”Kitusten” niskamurtuman kiviä ei n. 24 kuution tulvassa erota, jonkinlaisen portaan voi kuvitella, mutta matalalla 600 litran lirussa voi hyvin päätellä tarkemmin missä ne kalat voisivat piileskellä.

Niskan alapuolelta ei kovassa tulvassa ole järkevää kalastaa, mutta vesien laskettua kivet paljastavat monta taimenen piilopaikkaa. Onnistuneessa koskikunnostuksessa vettä tulisi riittää uoman leveydeltä myös kuivina aikoina.

Legendaarinen ”myllynkivenreikä” on tulvassa yhtä kuohua, mutta matalalla vedellä siinä on kivien keskellä iso monttu.