Pistikö jalkaan, mikähän sillä on?

Eipä ole kiva tunne, kun saapasta jalkaan vetäessä pistää. Ensimmäinen ajatus on, että totta kai sinne pudonnut perho, mutta palataanpa tarinan alkuun.

Edellisen blogin nuoriso-opastusten lisäksi olen vetänyt tavan mukaan kevätkaudet kansalaisopistojen perhonsidontapiirejä, joiden tuntiohjelmiin on sisältynyt ns. perhonkastajaiset eli kalareissu kesän kynnyksellä jollekin lähikoskelle. Perhonkastajaisissa on kalasteltu, keitetty nokipannukahvia ja paistettu makkaraa – rentoa meininkiä ja saatu samalla mukava aloitus kesän kalastuksille. Vinkkinä keväälle 2019, jolloin näillä näkymin ohjelmassa on Virtain sekä Lakeudenportin (Alavus) kansalaisopistojen perhonsidontapiirit kalaretkineen.

Perhonkastajaisissa on pidetty hauskaa, saatu monenlaisia kalatapahtumia ja saalistakin. Toisinaan joku kala on paistettu nuotiolla ja syöty porukalla pois. Oma osuus on lähinnä olla nuotiomestarina ja kahvinkeittäjänä sekä opastaa tarvittaessa hieman heittämistä, kalastustekniikoita jne., ja joskus yrittää kalaa itsekin.

Kevään toisissa perhonkastajaisissa sattui itselle yllättävä kokemus. Otin viikonpäivät ovipielessä olleet tavalliset kumisaappaat mukaan, kun ajattelin pärjääväni niillä. Rannassa saappaita jalkaan laittaessa, oikean jalan varpaaseen pisti joku kipeästi. Ensimmäisenä tuli mieleen, että mikähän perho sinne on pudonnut vai oliko vain havunneula?  Ravistaessa ”koukkua ulos” sieltä putosikin ampiaispesän kappaleita. Ampiainen mokoma oli aloittanut pesäntekoa saappaaseen ja pisti tietenkin hädissään varpaaseen.

Kuulin kyllä siinä hässäkässä pörähdyksen, ampiainen kaiketi pakeni samalla ottaessani jalan pois, mutta en sitä äänen ja piston yhteyttä tajunnut kuin vasta jälkeenpäin. Onneksi en ole ampiaispistolle allerginen. Erikoinen tapaus joka tapauksessa, joka herätti ansaittua hilpeyttä leirinuotion ääressä. Kurssin pistokoe tuli tällä kertaa kurssin vetäjälle.

Saappaasta pudonneita ampiaspesän palasia. Tiedoksi muillekin, että ampiainen saattaa valita saappaan pesäntekopaikaksi.

Tuosta ampiaispistosta saakin sitten hyvän aasinsillan ampiaperhoon, Amppari-nymfiin, josta on julkaistu tarinaa Suuressa suomalaisessa perhokirjassa. Perho on simppeli kelta-musta porkkanapötkylä, joka on vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta melkoisen pistävä ottipeli.

Suosittelen esim. matkailijoita kokeilemaan Norjan tammukkapuroilla. Norjassa taimen ei ole millään lailla uhanalainen laji ja kalan makuun pääsee Amppari-nymfillä hyvällä todennäköisyydellä. Ja kelpaa tuo hyvin kotivesilläkin. Rungon pohjaväriä voi muuttaa, jolloin perhorasiaan saa moniin tilanteisiin kosolti lisää vaihtoehtoja.

AMPPARI-NYMFI

KOUKKU: Pitkävartinen nro 12 (esim. Kamasan B830)

PAINOTUS: Ohutta kuparilankaa porkkanan muotoon.

PYRSTÖ: Kimppu kukon sitruunankeltaisia höyhensiikasia.

KIERRE: Musta, leveä lanka, silkkinauha tai vastaava nyöri.

RUNKO: Sitruunankeltainen silkkinauha tai villalanka.

HÄKILÄ: Musta kukon tai kanan niskahöyhen.