Vaikka kanava ei olekaan suositeltava kalapaikka, niin nuorille se takaa tasapuolisen virvelöinnin harjoittelupaikan ilman pahoja vesikasvillisuusvyöhykkeitä.

Lapset ja nuoret tarvitsevat opastusta ja ohjausta kalastuksen pariin. Ilman nuorisotyötä hyvä harrastus jää helposti kokeilematta. Mutta kannattaa muistaa, että kaikista ei ole kalastajiksi. Kalastus ei vain sovi kaikkien luonteelle, kalatapahtumia ei tule riittävästi, eikä nuori kenties jaksa keskittyä tarpeeksi. Kaikilla ei ole kalastukseen tarvittavaa kärsivällisyyttä. Vaikka käytettävä kalastustekniikka ja kalusto olisivat hanskassa ja kunnossa, niin kalat eivät aina nappaa. Pakolla ei voiteta mitään, vaan kalastuskipinän tulee pikemminkin syttyä itsestään nuoren sisällä.

Kalastusväki vähenee  

Kalastus on hyvä harrastus, mutta joutuu usein ”taistelemaan” etenkin nuorisoharrastajista erilaisten suosittujen urheilulajien sekä viihde-elektroniikan kanssa. Kalastus ”ukkoutuu”, kuten on selvästi huomattavissa esim. pilkkijöiden määrissä.

Takavuosina pilkkikisat vetivät ja väkeä oli jäällä mustanaan, joka sarjaan riitti tunkua. Nykyään tuppaa olemaan osallistujia enemmän vain veteraanisarjoissa ja osa nuorempien kisasarjoista saattaa jäädä vaille ensimmäistäkään osallistujaa. Usein palkinnon voi antaa suoraan sille ilmoittautuneelle, joka osallistuu nuorten sarjaan – muita ei ole.

Ja sama kato pätee muihinkin kalastusmuotoihin, mutta harrastajien vähenemistä sekä kalastajien ikäjakaumaa ei huomaa niin helposti kuin pilkkikisoissa. Ilman uusia harrastajia mikä tahansa harrastus näivettyy.

Monet suomalaiset ovat katselleet ihmeissään, kun maahanmuuttajat saattavat onkia innokkaina suomalaisten mielestä ”arvottomia sinttejä”. Mutta usein heidän kulttuurissa pienet ja vähempiarvoiset kalat (ne sintit) ovat ruokaa siinä missä isotkin saaliskalat.

Suomalaisille on ollut perinteisesti tärkeää saada isoja kaloja, se on osa nykykulttuurin käsitystä. Olet sitä parempi kalastaja, mitä isompia kaloja saat. On hienoa saada iso kala, mutta hyvien kalakantojen kannalta isoimpien kalojen poisto ei ole aina paras vaihtoehto. Isot kalat tuottavat yksilöinä paljon jälkeläisiä, joiden perimässä on tieto miten kasvaa isoksi kalaksi. Nykyään kalastetaan liikaa mm. isoja taimenia, lohia, haukia ja kuhia. Kalakantoja ja tulevaisuuden kalastusta ajatellen olisikin mielestäni monilla kalalajeilla kauaskantoisempaa pyrkiä kalastamaan välikoon kaloja – päästää isot ja pienet pois.

Pilkkiminen on selvästi vähentynyt vuosikymmenten saatossa, vaikka se on istutusvesiä lukuun ottamatta maksutonta. Nuoria tulisi viedä enemmän pilkille ja kalaan.

Virvelöinti on kivaa

Toukokuu on perinteisesti ollut allekirjoittaneelle nuoriso-opastusten aikaa. Olen ohjannut vuosia Virroilla Nuorisokeskus Marttisen leirikoululaisten parin tunnin ohjelmia, kuten metsä- ja luonto-ohjelmia sekä ”Lähdetään kalaan” ohjelmaa. Kalastusohjelmassa on lyhyesti kerrottu vapakalastuksen perusteita eli käyty lyhyesti läpi eri perusvirvelit ja -uistimet, heittäminen sekä näytetty perhokalastoa perhoineen. Perusteiden jälkeen on lähdetty heittämään virvelillä. Pääasia on ollut oppia heittämään uistinta, mahdolliset kalatapahtumat ovat olleet bonusta.

Kun virvelöinnin ja uistimen heiton perusteet on saatu perille, siimasotkujakin tulee yllättävän harvoin. On ollut jännä huomata, kuinka nuoriso rauhoittuu ja keskittyy virvelin saatuaan heittelemään. Valtaosalle nuorista virvelillä heittely on selvästi mieluista ja koukuttavaa hommaa sukupuolesta riippumatta, eikä ohjelman päätteeksi ole yleensä mitään kiirettä pois. Virvelöinti on selvästi koettu miellyttäväksi kokemukseksi. Useimmiten ohjelman aikana joku nuorista saa kalan, joskus kaloja on saatu useampia. Kalat on yleensä vapautettu.

Eräällä kerralla leirikoululainen sai saaliksi 4 kg hauen, joka otettiin ylös. Kala perattiin ja vietiin nuorisokeskuksen keittiölle, jossa siitä valmistettiin kyseiselle koululuokalle läksiäislounas ennen kotimatkaa. Hieno kokemus ja lähiruokakasvatusta parhaimmillaan.

Nuorissa ja puhtaissa vesissä on tulevaisuus

Oman kalastusseuran, Virtain urheilukalastajien, keväiset kalastuskurssitukset paikkakunnan koululaisille ovat olleet keväisin ohjelmassa. Vesirikkaan paikkakunnan seurassa on nähty, että ilman nuorisojäseniä seuralla ei ole jatkuvuutta.

Tälle keväälle seura anoi toiminta-avustuksen nuorisotyöhön ja sai mahdollisuuden toteuttaa kevään aikana alakoulun kalastuskurssin, jossa hankittiin nuorille pilkit ja virvelit, sidottiinpa muutama perhokin. Kevään aikana ”tunti viikossa” kalakurssilla oli paremmin aikaa harjoitella solmuja, kelata uusia siimoja keloille, puhua turvallisuudesta vesillä jne.

Talvella käytiin pilkillä ja toukokuussa virvelöitiin. Innostus ja kipinä oli silminnähtävää. Toivottavasti työ kantaa hedelmää ja saamme uusia kalastajia vesillemme.

Koululaisten kalakurssi valmentaa nuoria kalastusharrastuksen pariin.

Jos ajattelee nuorisoasiaa tuhansien järvien maassa, niin kalastus sekä uimataito pitäisi kuulua koululaisten opetusohjelmaan ala-asteen opetuksessa, kuten laajempi vesiluonnon ja ympäristön hoito myöhäisemmissä opetuksissa. Puhdas vesi, vesiluonto ja asumaton hiljainen metsäluonto on tulevaisuudessa entistä arvokkaampi ja arvostetumpi luonnonvara. Se on Suomen kaltaiselle pienelle syrjäiselle maalle/kansalle jopa tulevaisuuden matkailuvaltti.