Vettä virtaa reippaasti Herraskoskessa ja sillasta alaspäin koko kahlattava möljä on veden peitossa. Aivan alas en suosittele kahlaamista, sillä paluumatka vastavirtaan voi olla liian paha rasti.

Poikkesin Helatorstain aattona Pirkanmaan pohjoispään koskikierroksella kameran kanssa, joten seuraavassa on koskikierroksen antia kuvina + arvioita mikä tilanne kalapaikoilla on veden suhteen. Ensimmäisenä on Ähtärin reitin Herraskoski, sitten seuraa Pihlajaveden reitin Kotalan Kosket ja Reinikankoski. Helatorstaina vielä kurkistin Yläisen Torisevan tilanteen juuri auringon laskiessa. Näistä seuraavassa:

Herraskoski

Herraskoski on taimenkoski, jonka virtaama on käynyt hiljattain 50-60 kuution vaiheilla – kunnon tulva, joka on tällä hetkellä laskusuunnassa. Virtaama näyttäisi olevan n. 45 kuution luokkaa. Toisveden vedenkorkeustiedoista  katsottaessa näkyy järven lähtövirtaama sekä ennuste eli Herraskosken virtaama, joka näyttää hyvin maltillista vedenlaskua. Toisvesi on tilastojen mukaan Suomen 5. syvin järvi, joka tarkoittaa, että vesi on kylmää vielä pitkään. Näin korkealla vedellä kosken alunen ja niska ovat parhaita paikkoja. Niska-alue on helppoa kalastettavaa, mutta tunnetusti tulvassa ja kylmässä vedessä tapahtumia ei ole ihan helppo saada. Niskalla ei saa kahlata ennen kesäkuuta. Ja kosken alle kahlaaminen voi ainakin kokemattomalle kahlaajalle olla vähemmän suositeltavaa. Paluumatka vastavirtaan ei ole näillä virtauksilla ole helppo. Sieltä on takavuosina jouduttu veneellä pelastamaan väkeä, kun voimat eivät ole riittäneet paluuseen.

Herraskosken niska on tällä vedenkorkeudella tasaista virtaa.

Pihlajaveden reitti 

Pihlajaveden reitin alemmat kalastuskosket eli Kotalan kosket ovat Koskelankoski, Vehmaskoski, Kituskosket, Mustakoski. Näistä ylävirran puoleiset Koskela ja Vehmas ovat lupa-aluetta 2., jossa kalastus on sallittu virvelillä ja perholla. Lupa-alue 1. on Kituskosket-Mustakoski jakso ja ne ovat pyhitetty perhokalastukseen.  Koko reitin vesimäärää on helppo seurata Vesistöjen virtaamat taulukosta Kitusjärvellä, josta Kituskosket alkaa.  Kevään tulvahuippu kävi joku päivä takaperin 27 kuutiossa, joka on reitille paljon, mutta vesi myös laskee nopeasti ollen kuvaushetkellä 24 kuutiota ja helteiden jatkuessa hyvin pian alle 20 kuutiota. Samaa virtaamataulukkoa voi katsoa hieman lukua vähentäen, kun miettii Reinikankosken ja Pihlaiskoskien virtaamia – ei sinne kovin montaa merkittävää puroa väliltä tule. Järvet ovat hyvin matalia ja vesi lämpenee koskilla nopeasti. 10.5. pintaveden lämpötila näyttää olevan Kitusjärvi, Virrat -> 10.3 astetta, joten kalan pitäisi lymyillä jo kosken puolella.

Koskelankoski

Ylin Kotalan koskista, joka kuuluu lupa-alue 2. -> virveli ja perho. Koskela on Kotalan koskien helpoin kalastettava, jossa kykenee kalastamaan helposti pellon puolelta kaikilla virtauksilla.

Koskelankoski panoraama, 1=niska, 2=välisuvanto, 3=koskelankoski, 4=koskenalunen, 5 koskiluvan alaraja. Paljasta peltoa suuri osa kosken rannasta eli kalastus onnistuu varmasti kaikilla vedenkorkeuksilla.

Koskelankosken niska on loiva ja melko matala – kesällä hyvää säynäväpaikkaa.

Vehmaskoski

Vehmaskoski on vajaa kilometri Koskelankosken alapuolella, väli on kuljettava tietä pitkin autolla 2-3 km. Kalastus on haasteellisempaa kuin Koskelassa, mutta helpompaa kuin Kitusten puolella.  Vehmas kuuluu myös lupa-alue 2.  -> virveli ja perho

Nimensä veroinen rannoiltaan vehmas ja kaunis koski. Sillasta ylöspäin alkaa pikku hiljaa veden laskiessa löytymään heittopaikkoja.

Sillasta alaspäin vehmaskoski on tällä yli 20 kuution vesimäärällä varsin voimallinen ja vaikeahko kalastaa.

Kituskosket 

”Kitunen” kuuluu lupa-alue 1. ja on vain perhokalastukseen. Parkkipaikan kupeen ”siltavirta” on  kevyt alkusoitto ja kalastettavissa, mutta pari kolmesataa metriä alempana alkaa varsinainen koski. Jyrkässä koskessa vesi pauhaa ja kunnolliset kalastuspaikat ovat vielä vähissä.  Kuvissa virtaama on siis n. 24 kuutiota ja virtaaman pitäisi laskea vielä reippaasti eli alle 15 kuutioon, että kalastettavia paikkoja alkaa ilmestymään enemmän. Nyt kalastustilanne on vielä äärettömän haasteellinen, heikko. Jos haluaa ottaa ”miehestä mittaa” niin Kituskoskille vaan kalastamaan.

Kuuluisa ottipaikka ”Myllynkivenreikä” kuvattuna varsinaisen kalastusrannan vastapuolelta. Komeita kuohuja riittää ja veden värikin selviää hyvin.

Varsinaisen yhtämittaisen kosken loppupäätä sähkölinjan alta ennen suvantoa, jonka alla on Mustakoski. Ei ole helppoa kalastusvettä.

Reinikankoski

Reinikankoski on noin 5 km Kotalan koskien yläpuolella, Keuruun puolella, mutta lasken sen kuuluvaksi vielä ns. ”Pirkanmaan kotikoskiin”. Sen virtaamaa ja lämpötilaa voi seurata edellä mainitusta Kitusjärven virtaamataulukosta vähentäen ehkä tulva-aikaan kuution tai pari, kesällä jokusia satoja litroja. Reinikan rannoilla on asutusta – lupa-automaatti ja parkkipaikkakin pihapiirissä, mutta häiritsemättä ja möykkäämättä kulkien sopu säilyy. Reinikka on hyvin monipuolinen kohde ja koski on kalastettavissa edes auttavasti kaikilla vedenkorkeuksilla. Tosin vettä on nyt niin paljon, että kalastus ei ole helppoa. Kalastona istutettua kirjolohta taimenen ohella.

Reinikankoski on noin 5 km Kotalan koskien yläpuolella. Silta on kaksiaukkoinen ja tämä on pääuoma, vasemmalla saari. Yläpuolella saaren päässä keskellä on hyvää ottialuetta.

Sillalta alaspäin aukeaa Reinikan monimuotoinen koskiosa ja oikealla saarekkeessa on myös nuotiopaikka ja laavu.

Yläinen-Toriseva

Aikoinaan Jussi Raittinen rallatteli .. ”Torisevan kohdalla on kuoppia, tehkää uus valtatie 66…” Tie on uusittu, tosin pikireikiä on jo siinäkin, että saisivat päällystää uudelleen. Torisevan rotkojärviä on kolme, joista pohjoisin Yläinen-Toriseva lähimpänä Virtain keskustaa oleva istutusjärvi. Kalastona kirjolohi, siika ja järvikaloina ahven ja kyllä siellä harvinaisena muutama hauki ja särkikin on. Nyt koskien tulvatilanne on sen verran paha, että ainakin itse katselen nyt järville ja tuon Torisevan yhtenä mahdollisuutena näkyville. Ainakin illasta näkyi harvakseltaan jopa tuikkeja.

Illasta 10.5 auringon laskiessa katselin ja kuvailin vajaan vartin verran. Tuikkeja näkyi harvakseltaan, keskellä ilmeisesti pisteli muutamia siikoja ja rantojen tuntumassa näkyi muutama parempi molautus – lienee kirjolohia, joista yhden tuikkirenkaan sain kuvaankin. Nähtävästi puista tai maalta on joku ötökkä eksynyt veteen, joka korjattiin parempiin suihin.