Rämemajavaa eli nutriaa eri väreissä
Rämemajavan eli nutrian tuulikarva nousi reilut 30 vuotta sitten yhdeksi lohiperhomateriaalien mielenkiintoisimmaksi siipi- ja pyrstökarvaksi. Karvan profiili on kuin heinäseiväs, karvan latva ja tyvi ovat ohuet, keskiosa paksu. Hoikalta tyveltä kiinnitettynä karva on hyvin eläväistä. Rämemajavan karvasta sidottujen perhojen käyttökokemuksista kertovat saalistarinat saivat rämemajavaperhot vaikuttamaan maagisilta ottiperhoilta. 1980-luvun puolivälissä puskaradion huhut ylistivät majavapyrstöisiä Uppo-Bombereita ja lehdissä oli ensimmäisiä kuviakin kyseisestä perhomallista. Kun sitä ihmekarvaa sitten sai, niin Uppo-Bombereita piti sitoa omaankin rasiaan, joista punaruskea Uppo-Bomber on edelleen valikoimissa mukana.
Varsinainen pankinräjäyttäjä ilmestyi julkisuuteen tasan 30 vuotta sitten. Perhokalastus lehdessä 1/1988 julkaistiin Kalle Pylvänäisen juttu Sarvi-Jaakko. Sillä jutulla on syötetty lohille nutriafarmi karvoineen. Rämemajavakarvaisella perhomallilla muunnoksineen on nimittäin saatu vuosien saatossa niin paljon lohia, että heikompia hirvittää. Yksi suosituimmista rämemajavaperhoista on juuri Sarvi-Jaakko, jonka nimi nykyään on lyhyesti ilman väliviivaa, Sarvijaakko.
Pylvänäisen Sarvijaakko artikkelin myötä rämemajavan karva löi viimeistään itsensä perhomateriaalina läpi.
Moderni klassikko
Ei siis ihme, jos tämän vuosituhannen yksi maineikkaimmista lohiperhoista Pohjolan lohijoilla on Sarvijaakko, moderni klassikko, eikä sen suosiossa ole laskun merkkejä. Sarvijaakko tunnetaan paremmin heittoperhona, mutta se kalastaa niin heittäen kuin soutaen. Sarvijaakon eloisan katkamainen hahmo ärsyttää niin lohia, että lohi nousee hakemaan pienenkin Sarvijaakon useamman metrin syvyydestä. Sarvijaakko on nykyään monen lohenkalastajan perhorasian perusmalli, josta sidotaan omaan rasiaan omat värimuunnokset.
Sarvijaakko on Pylvänäisen kertoman mukaan Uppo-Bomberin ja March Brownin risteytys. Pyrkimyksenä oli yksinkertaistaa Uppo-Bomberia ja antaa March Brownille hieman lisää ulottuvuuksia. Saaliiden ja suosion perusteella risteytys on hyvin onnistunut.
Jutussa Pylvänäinen kertoo, että oli saanut heti Sarvijaakon ensimmäisellä heitolla lohen kiinni ja perään reilun tusinan muuta, joista kuitenkin useimmat olivat päässeet irti – joskus niitäkin päiviä tulee, että kalat eivät vain pysy kiinni. Seuraava päivä muutti kaiken, kaloja iski Sarvijaakkoon ja kalat myös pysyivät tällä kertaa kiinni. Pian saamamiehen vieressä molemmin puolin oli norskeja pieksemässä, mutta tyhjää. Sarvijaakon reseptillä riitti kysyntää.
Sarvijaakko muunnelmineen on lohenkalastuksen huippuperhoja ja rämemajavan karvan suosio jatkuu. Siitä on loihdittu niin Sarvijaakkojen ohella lukuisa joukko muitakin ottikoneita ja lisäksi pohjavillasta saa erinomaista dubbingia. Rämemajavaperhoista lohiperhoklassikoiksi luettavia ovat toistaiseksi vain Sarvijaakko ja Uppo-Bomber.
Vasemmalla punaruskea Uppo-Bomber – oikealla tummanoliivi Sarvijaakko
Uppo-Bomberin ja Sarvijaakon erot
Sarvijaakko ja Uppo-Bomber sekoitetaan usein keskenään – perhoissa on paljon samaa. Tehdään samalla Sarvijaakon ja Uppo-Bomberin ero selväksi.
Bombereissa on samanlainen rämemajankarvainen pyrstö häkilänruotoviiksineen kuten Sarvijaakossa, mutta Bomberissa on takana pyrstön juuressa tuuhea pyrstöhäkilä ja vain rungolla pienenevä runkohäkilä – ei muuta.
Sarvijaakossa puolestaan ei ole takana eikä rungolla häkilää. Sarvijaakossa on edessä kaulushäkilä ja rämemajavan karvasta siipi, ero on selvä.
Sarvijaakko – karvasiipisten lohiperhojen aatelia
Sarvijaakko
Koukku: 12-2/0 lohikoukku
Hela: Litteää helmiäisflashabouta, lakkavarmistus
Pyrstö: Pieni kimppu rämemajavan (nutria) tuulikarvaa, sivuille 2 kpl kukon häkiläruotoja pyrstöä pidempinä
Kierre: Keltainen leveä silkki ja ohut soikea kulta, noin kolme kierrosta
Runko: Jäniksenkarva dupattuna
Kaulushäkilä: Harmaa tai ruskehtava grizzle, kuvassa kultafasaanin punaruskea höyhen
Siipi: Rämemajavan (nutria) tuulikarvaa
Pää: Musta
