Kalastusperhojen rasioista löytyi helposti 10 kpl erilaisia leechejä – värejä ja kokoja joita useimmiten käytän.

Miessukupolvi eli rapiat kolme vuosikymmentä sitten tapahtui Suomessa perhomallien radikaali mullistus – ”karvavallankumous”, joka muutti kalastusperhojen käsitykset tyystin.  Karvasiipi löi lopulta itsensä läpi ja höyhensiipiset perhoklassikot jäivät monien modernien uutuuksien jalkoihin, eikä paluuta vanhaan ollut.

Koko 1980-luku oli huikeaa vauhdin huumaa maamme perhojen, perhonsidonnan ja perhokalastuksen kehittymisen kannalta. Toki kasvua ja muutosta oli tapahtunut jo aiemmin, mutta 1980-luku käänsi uuden sivun meidän perhohistoriassa, joka sanan mukaisesti räjäytti tajunnan.

Melko tarkalleen 30 vuotta sitten meillä esiteltiin perhoja, jotka ovat tänäkin päivänä kaikkein kalastajien rasioissa ja jokainen vähääkään perhokalastuksesta kiinnostunut tietää tai vähintään on kuullut nimen. Ensimmäinen esiteltävä on kaikkein tuntema – rakastettu ja vihattu Leech eli härmäksi Liitsi.

Liitsi on hyvä esimerkki tuolloin radikaalista perhosta, jonka siiman solmiminen ei välttämättä ollut helppoa monelle vanhan liiton kalastajalle. Tosin kyllä ne vanhat klassikkoperhotkin olivat ja ovat edelleen hyviä kalastamaan aivan March Brownista, Zulusta ja Red Tagista lähtien.

Leech eli Liitsi

Perhokalastus lehden numerossa 4/1987 Juha Vainio esitteli aukeaman jutussa meille merkittävän perhouutuuden: ”Juotikkaista elikkä Leecheistä (Hirudinea)”. Artikkelin myötä leechit rantautuivat Suomeen ja niiden voittokulku alkoi.

Juha Vainion 1987 artikkeliaukeama, jossa esiteltiin neljä erilaista leechiä

Ingressissä Vainio mainitsee lukeneensa kirjallisuudesta bassien kalastukseen kehitellyistä merentakaisista erikoisista perhoista, joita ei normaalisti tarjota meikäläisille jalokaloille. Juha myös mainitsee, että ylenmääräinen epäluuloisuus uusia malleja kohtaan on tietysti haitaksi harrasteen kehittymisen kannalta, joten suhtautukaapahan vakavasti seuraavassa esiteltyihin perhoihin.

Ja tottahan tuo oli – Juhan tuntien, hän ei ole niitä innokkaimpia modernien kalastustapojen ylistäjiä. Juhan viimein kokeiltua leechejään tulokset olivat niin vakuuttavia, että siitä lähtien erilaiset leechit kuuluivat Vainion vakio-ohjelmistoon ja olivat usein kalattoman päivän pelastajia. Juttu paljastaa lyhyesti juotikkaiden/iilimatojen esiintymistä, juotikasjäljitelmien sidonnasta, kalastustekniikkaa ja muutama leech resepteineen.

Vainion tarinan myötä leechit kömpivät tuolloin niin meikäläisen kuin monen muunkin perhorasioihin Suomessa. Leechien ottiperhon maine on jatkunut ja tänä päivänä jokainen istukasvesiä kalastava tietää leechien tai liitsien ottavuuden niin kesällä perhokalustolla tai virvelillä kalastaen kuin talvella perhopilkillä istukaskirjolohia kalastettaessa.

Erilaiset leechit tunnetaan erityisesti istutusvesien ympärivuotisina ykkösperhoina. Luonnossa syntyneiden villien koskitaimenten kalastusrajoitukset ovat lisänneet kirjolohipaikkojen kalastusta ja erilaiset liitsit ovat niissä erittäin suosittuja.

Näin talvella sopii muistuttaa muutaman vuoden takaisesta blogista, jossa oli aiheen pilkkileechin valmistus. Siitä on helppo aloittaa liitsivuosi ja jatkaa vaikkapa kesärasian täyttämistä Mustan Leechin reseptin mukaan ja sitoa leechejä muissakin väreissä.

Luotipäinen Musta Leech. 
Koukku: pitkä- tai lyhytvartinen, koko 4-14
Lanka: musta
Pää: kuula- tai luotipää, volframia tai messinkiä, myös dubattu pää – väri tarpeen mukaan
Painotus: painolankaa eturungolle
Pyrstö: musta (Woolly Bugger) marabou, sivuilla muutama helmiäiskimalle
Kierre: soikea hopea
Runkohäkilä: musta kukon tai kanan satula- tai niskahöyhen
Runko: musta kimalledubbing
Kurkkuhäkilä: musta pehmeä kukon tai kanan höyhen