Farlows salmon flies – täynnä tietoa ja lohiperhoja

Viime vuonna  ilmestyi loistava kirja historiallisista klassisista lohiperhoista kiinnostuneille. Ja pitihän se hankkia heti viime keväänä ja mutustella pitkään. FARLOWS SALMON FLIES on hieno läpileikkaus höyhensiipisten brittiläisten lohiperhojen historiasta – vaikkakin vain yhden firman tuotanto. Kirjaan on kuvattu Farlowin valmistamia vanhoja lohiperhoja ja katalogikuvia aikavälillä 1870–1964.

Suuri osa kuvatuista perhoista on oikeasti yli 100 vuotta vanhoja eli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun perhoja.  Perhokuvat ovat isoja ja selkeitä, reseptejä ei ole, mutta perhoista on lyhyt johdanto mahdollisine viittauksineen eri lähteisiin. Toteutus on hyvä ja kuvat niin selkeitä, että kokenut perhonsija kykenee lukemaan kuvista reseptit riittävällä tarkkuudella voidakseen kopioida perhoja tai ideoita omiin kalastusperhoihinsa.

Kirjan runkona on Farlowin kaksi vanhaa perholuettelokirjaa

Farlowilla oli käytössä perhoista kaksi mallikirjaa, joissa oli listattuna liki 800 perhoa, niin markkinoilla olleita perhomalleja kuin yksityisesti tilattuja muunnoksia – uskomaton valikoima perhoja vanhojen tyylisuuntien sidoksia ja malleja perhoista, joita on ollut paljon käytössä ja myynnissä. Ei tosin kaikkia mallikirjoissa mainittuja malleja, kirjassa on paljon perhoja, joista en ole kuullut saati nähnyt kuvia, vaikka olen harrastanut vanhoja lohiperhoja pitkään.

Kuvaa kirjojen vanhojen mallikirjojen sisällöstä, mitä kansien välistä löytyy – oikeita vanhoja perhoja ja niiden kirjauksia.

Kirja paljastaa hyvin, että suomalaiset vanhat mestarit ovat katsoneet hyvin suurella todennäköisyydellä mm. Farlowin tai jonkun muun perhotehtaan monimutkaisia perhoja ja ottaneet niistä ideoita omaan sidontaansa. Vaikka suomalainen perhomalli on pääpiirteissään brittisidoksista pelkistetty, niin esim. Oskari Röngän ja Wiljo Saariston monet huomiota herättäneet monimutkaiset ja erikoiset runkorakenteet löytyvät Farlowin kirjan sivuilta. Vuonna miekka ja kilpi ei alan kirjallisuudessa ollut mainintoja erikoisemmista sidoksista, joten ne piti katsoa, tutkia ja lukea suoraan perhoista. Ja vaikka mestarit olisivatkin keksineet joitakin sidosratkaisuja sidontaansa, niin niitä on käytetty jossain jo aiemmin.

Kirja sopinee erityisesti kokeneemmille sitojille ja on todellinen uutta potkua sidontaansa hakevan lohenkalastajan ideapankki. Kirjasta löytyy paljon erilaisia värimaailmoja, runkorakenteita ja  tyylejä, joista on helppo katsoa mallia. Jos kirjan kuvat ja perhomallit lohiperhoista eivät sytytä millään lailla, niin on syytä harkita lajin vaihtoa.

Farlows Salmon Flies kirjan esimerkkiauakeama – perhojen kuvia sekä tekstiä perhoista, mutta ei reseptejä. Kokenut sitoja tosin osaa sitoa kuvankin perusteella kalastuskäyttöön sopivia kopioita.

Vanhojen lohiperhojen historia on aiemmin välittynyt Suomeen usein muutamien myydyimpien klassikkokirjojen sekä valmistajien perhokatalogien pienien ja epäselvien perhokuvien perusteella. Jos malliperhoja ei ollut käsillä, niin pieniä perhokuvia ja mahdollisia reseptejä on sitten tutkittu suurennuslasilla ja tulkittu parhaan taidon ja näkemyksen mukaan, eikä siinä aina ole osuttu välttämättä oikeaan. Tämä on saattanut olla hyväkin asia, on kehittynyt jopa uusia ottiperhoja.

Kalastajalle, jota ei historia kiinnosta, on tosin aivan sama onko kyseessä reseptin mukainen perinteinen nimiperho vai joku koukulle kieputettu suttura, kunhan kalaa ja tapahtumia riittää. Hyvä niin, mutta historiasta kiinnostuneille Farlowin kirjasta välittyy ne oikeasti kalastuksessa käytetyt vanhat perhomallit, jossa ei tukeuduta pelkkiin viktoriaanisen ajan kirjapiirroksiin ja lohiperhokaavioiden tarkkoihin mittasuhteisiin. Perinteisten lohiperhojen sidonta on viime vuosikymmeninä ”tasapäistynyt”, kun alkuperäisiä kalastukseen tarkoitettuja perhomalleja on pyritty sitomaan liiaksi muutaman aikoinaan vaikuttaneen perhogurun ja heidän julkaisemien kirjojen täydellisyyteen pyrkivän kaavan ja perhokuvien mukaan. Farlowin kirja palauttaa ”liian hienojen” perhomallien maailmasta maan pinnalle.

Aikanaan Hardy oli Suomessa maineikkain ja arvostetuimmassa asemassa ollut perhovalmistaja, myös arvokkaimpia. Hardyn perhot olivat sotia ennen hyvin huolellisesti sidottuja, mutta kotoiset mestarimme arvelivat aikoinaan, että sodan jälkeen vanhojen sitojien jäädessä eläkkeelle Hardyn perhojen taso heikkeni sitä mukaa kun uusi sitojapolvi astui tuotantoon. Kautta aikain hinnakkaiden Hardyn perhojen takana tulivat huokeampia ”kansanperhoja” valmistaneet Milward ja Farlow, meillä myynnissä olleista tunnetuimmat valmistajat mainitakseni. Englannissa toki oli runsaasti muitakin perhonvalmistajia, joiden perhoja saattoi löytyä myös Suomesta.

Farlowin kirjan sivuilta välittyy hyvin myös tuo kansanomaisuus, jokainen sidos ei ole viimeisen päälle muotoon puleerattu, mutta useimmissa niissä on se jokin. Kirjan perhot ovat selvästi kalastusperhoja, ottiperhoja. Vastaavia kirjoja saisi kasata myös muilta vanhoilta ja maineikkailta perhotehtailta, kuten aiemmin mainitut meillä suositut Hardy ja Milward.

Farlows salmon flies kirja on kaikin puolin raskaan sarjan teos – kokoa karkeasti 22×29 cm, paksuutta liki 4 senttiä, sivuja 360, painoa 2,150 kg ja perhoja lähes 700. Mukana on myös Farlowin näkemys suomalaisena mallina pidetystä Bridgestä – hyvä että edes yksi brittivalmistaja on noteerannut Bridgen listoilleen.

Kirjan on koonnut Martin Lanigan-O’Keeffe, kirjan kustantajana on englantilainen vanhoihin metsästys- ja kalastuskirjoihin erikoistunut Coch-Y-Bonddu books.  Farlows Salmon flies kirjan hinta on kustantajan nettikaupassa 50 puntaa (+ posti). Ainakaan toistaiseksi kirjaa ei ole myynnissä Suomessa.

Suosittelen lämpimästi oikeasti vanhoista lohiperhoista kiinnostuneille.