Suomen Kalakirjasto marraskuussa 2017

Suomen Kalakirjaston juhlaseminaari oli torstaina 23. marraskuuta 2017 Muoniossa. Alan harrastajana, toimittajana ja kirjailijana hakeuduin paikan päälle tutustumaan itse kirjastorakennukseen sekä osallistumaan juhlaseminaariin.

Suora ajo lumettomalta Pirkanmaalta lumiseen Muonioon vei parin pysähdyksen kera 12 tuntia. Majoituksessa kerrottiin, että päivä pari aiemmin oli satanut liki 40 senttiä lunta. Aamulla herätessä pakkasta oli -22 astetta, joten luminen Lappi oli vastassa.  Kirkas sää paljasti myös Tunturi–Lapin hienot maisemat.

Pallaksentien tunturinäkymä Kalakirjaston läheisyydestä.

Kirjallisuuden tallentaminen ei ole nykyajan mukaista tuloksellista toimintaa, joten kirjastoja supistetaan ja kirjoja ihan suoraan suomeksi sanottuna hävitetään – arvokkaitakin vanhoja teoksia ja julkaisuja. Pitäisi olla tehokas ja tuottava. Ajan henki valitettavasti on kuin sananlasku: ”Se joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään”.

Kotikirjastosta oikeaan kirjastoon     

Jos Ari Savikko ei olisi aikoinaan ryhtynyt harrastamaan kalakirjallisuutta, eikä olisi määrätietoisesti ottanut säilytykseen vuosien saatossa eri tutkimuslaitoksien kala-alaa käsittelevää kirjallisuutta, väitöskirjoja, julkaisuja jne. niin pahimmillaan meillä ei olisi kalastuskirjallisuudesta pian mitään jäljellä. Ei kalastuksen historiaa, ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta.

Kuten Ari Savikko seminaaripuheessaan totesi ja korosti Kai Ekholmin sanoin: Kirjojen hävittäminen on rikos ihmisyyttä vastaan.

Eikä Arilla niitä kirjoja ja papereita ole kertynyt vain muutamia satoja, vaan puhutaan sadoista hyllymetreistä.  Ari Savikko ei ole tyytynyt pelkästään harrastamaan kirjallisuutta, vaan hän on laittanut melkoisen omaisuuden omia rahojaan kiinni kirjoihin.

Oikea tervaskanto – katoavaa kansanperinnettä.

Ari ymmärsi, että kalastusalan valtava kirja-, lehti- ja paperimäärä ei sovi kenenkään kotihyllyyn ja pelkkä laatikkosäilytys ei ole oikea tapa arvokkaalle kirjallisuudelle, piti perustaa oikea kirjasto – Kalakirjasto. Ari tietenkin on toiminut moottorina kalakirjastolle, mutta seminaarissakin hän korosti useampaan kertaan, että ei olisi mitenkään kyennyt yksin saamaan aikaan kirjastoa – mukana on ollut suuri määrä ihmisiä ja talkootyötä.

Kalakirjaston ideana on olla avoin kirjasto tutkijoille, keräilijöille ja muille asiasta kiinnostuneille. Kirjastorakennukseen tulee majoitus- ja työskentelytilaa, joten kirjastossa voisi työskennellä lyhyitä jaksoja esim. väitöskirjan tekijä tai pieni työryhmä. Varsinaista lainaustoimintaa Suomen Kirjastolla itsellään ei ole, mutta kaksoiskappalekokoelmasta tehdään kaukolainattavien kirjojen osalta sopimus Muonion kirjaston kanssa.

Seuraavassa Kalakirjaston tärkeitä päivämääriä:

  • Suomen Kalakirjasto ry merkittiin yhdistysrekisteriin 23.11.2015
  • Suomen Kalakirjasto hyväksyttiin yhdeksi Suomi100 hankkeeksi
  • Verkkotunnus suomenkalakirjasto.fi myönnettiin 11.12.2015
  • Yhdistyksen ensimmäinen kokous pidettiin 1.1.2016
  • 10.2.2016 Suomen Kalakirjasto ry sai y-tunnuksen
  • Kyläkulttuuria tuntureiden maassa hallitus teki 7.4.2106 myönteisen päätöksen Suomen Kalakirjaston rakentamisen tukemisesta
  • 17.6.2016 haettiin rakennuslupaa 127 neliön kirjastorakennukselle. 100 neliötä on varsinainen kirjastopuoli ja 27 neliötä asuintila, jossa on tupa keittiö ja 2 makuuhuonetta. Piirustukset rakennukseen teki Teemu Lehmikangas.
  • 3.8.2016 Kalakirjaston tontista tehtiin vuokrasopimus Markus Roosin kanssa. Vuokra-aika on 25 vuotta
  • Suomen kalakirjastolle myönnettiin rakennuslupa 28.10.2016
  • 27.5. puusto poistettiin tontilta ja 5.6.2017 aloitettiin maanrakennustyöt
  • Kirjasto valmistunee ja kaikki kirjat ovat paikallaan vuoden 2018 aikana, avajaiset on oma tapahtuma.

Kirjaston ”isäntä” on yhtä hymyä tavatessamme. Ovi oli auki tutustumiseen kiireestä huolimatta.

Kirjastokäynti paikan päällä

Kävin paikan päällä Kemiläisenvaaran rinteellä tutustumassa kirjastorakennukseen, jonka paikka ja koko yllätti.  Mäntyrinne, jokunen vanhanajan tervaskanto, ja männikön keskellä komea hirsirakennus. Ari oli juuri lähdössä kirjastorakennuksen esittelystä saattamaan seuraavan päivän seminaariin tullutta väkeä majapaikkaan.

Sain Arilta pikaisesti pari laatikollista vanhoja perhoja tutkittavaksi ja kuvattavaksi – ovet olivat avoinna omaan tutustumiseen.

Kalakirjaston rakennustyö jatkuu vielä tovin, ennenkuin kirjoja päästään siirtämään, mutta viimeistään ensi syksynä lienee avajaisten aika.

Selvä rakennustyömaa, mutta Kalakirjaston tiloista sai selkeän käsityksen – yllättävän iso, toivon mukaan kaikki kirjat mahtuvat hyvin ja jää hyvä tila vielä uusillekin kalakirjoille. Uskon, että painettu kirja ja kirjallisuus tulevat säilymään – huhujen mukaan Amerikassa painetun kirjallisuuden myyntiluvut olisivat jo kääntyneet nousuun.

Juhlaseminaari

Suomen Kalakirjaston juhlaseminaarissa oli eri tahojen terveisiä sekä mielenkiintoisia esitelmiä eri aihealueilta Suomen kalastuslehden historiasta ja järvilohen säilymisestä aina lohentutkimuksen pitkäaikaisseurantaan.  Hyvä seminaarikokonaisuus.

Suomen Kalakirjasto sekä juhlaseminaari ovat saaneet mediassa ansaitusti näkyvyyttä, mutta paljon enemmänkin olisi voinut – vaikkapa kotimaan positiivisena uutisena iänikuisten ja kyllästyttävien kaukaisten ulkomaiden enemmän ja vähemmän negatiivisille uutisille. Tarvitaanko me todella niitä kaikkia?

Yksi positiivinen esimerkki olisi ollut vaikkapa Suomen Kalakirjaston ensimmäisen kustannustyön esittely – Sata merkittävää kalakirjaa, joka oli saatu painosta juuri seminaarin alla. Kirjan tekijöinä ovat olleet Ari Savikko ja Sulo Tiainen. Monet maamme eturivin kirjailijat saavat tämän tästä isoa medianäkyvyyttä, joten kyllä siinä yksi sadan merkittävän kalakirjan kirja olisi sopinut hyvin vaikka pääuutisten yhdeksi aiheeksi.

Kirjan tuotoilla tuetaan kalakirjaston toimintaa. En ole ehtinyt paneutumaan kirjan sisältöön, muuten kuin selailemalla ja katselemalla sieltä täältä. Kyllä Suomeen kirjoja mahtuu, toivottavasti Kalakirjaston kustannustoiminta saa jatkoa.

Seminaarissa Ari Savikolle myönnettiin Kalatalouden Keskusliiton kultainen ansiomerkki sekä Lapin Vapaa-ajan kalastajat luovuttivat viirin – onnittelut Arille ansaituista huomionosoituksista.

Ari Savikko ja Sulo Tiainen tekivät kalakirjaston ensimmäisen kustannustyön, joka valmistui sopivasti Kalakirjaston juhlaseminaariin – Sata merkittävää kalakirjaa, Kalatietoa ja tarinoita.