Suppilovahveroita on pakoin hyvin ja toisin paikoin huonosti

Suppilovahvero on yksi parhaista ja suosituimmista sienistämme – vaivaton kerätä ja käyttää. Suppilovahverot ovat myöhäissyksyn sieniä, joita kasvaa ja esiintyy aina lumen tuloon saakka. Niitä kasvaa usein sammaleisissa havumetsissä, josta suppilovahveroita ei useinkaan ole helppo huomata. Syksyn pudonneet lehdet hämäävät helposti, sillä suppilovahveroiden lakki on lähelle samaa sävyä kuin puista pudonneet lehdet.

Suppilovahveroita löytyy parhaiten vanhoilta poluilta ja painanteista, esim. vanhemmilta  metsäkoneiden ajourilta niitä kannattaa erityisesti katsella. Suppilovahverot kasvavat ryhmissä. Löydettyään yhden, lähistöllä on usein enemmänkin. Suppilovahverot kasvavat vuodesta toiseen samoilla paikoilla, vanhat kasvupaikat kannattaa aina tarkistaa.

Suppilovahvero on helppo tunnistaa ja hämääviä näköislajeja ei juuri ole. Lähin näköislaji kosteikkovahvero on sekin ruokasieni. Suppilovahvero ei myöskään vaadi esikäsittelyä ja se on useimmiten toukaton. Suppilovahveroilla on pitkä kasvukausi, jolloin samoilta paikoilta saattaa poimia sieniä useampaan kertaan saman syksyn aikana. Jopa ensilumen jälkeenkin – jos vai lumi sulaa pois, voi löytää syömäkelposia ”suppiksia”.

Suppilovahvero on maukas, lievästi makea, eikä tuoksu turhan voimakkaalle. Se sopii hyvin kastikkeisiin, keittoihin sekä tuomaan makua erilaisiin ruokiin. Ruokareseptejä on runsaasti eri lähteissä.

Suppilovahvero on helppo säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Pakastukseen sienet kannattaa paloitella, pakastetut sienet muuttuvat sulaessaan sitkeämmiksi käsitellä. Suppilovahverot kuivuvat nopeasti kokonaisena tai halkaistuna. Kuivaamalla sienien maku voimistuu mikä kannattaa huomioida ruokien laitossa.

Kaikkea muuta kuin ihania ötököitä – hirveitä hirvikärpäsiä!

Hirvikärpäsetön sienestys

Suppilovahvero on myöhäisimpiä sieniämme, jonka parasta satokautta on syys- ja lokakuu. Jopa marraskuussa ja vielä pakkasten sekä sulaneen ensilumenkin jälkeenkin voi päästä vielä sienimetsälle. Pakkanen eikä lumikaan välttämättä pilaa täysin suppilovahveroita, mutta laatu toki voi heikentyä merkittävästi.

Hirvikärpäsiin tuskastuneille sienestäjille myöhäisen syksyn suppilovahvero on pelastus – pakkaset nujertavat iljettävät otukset ja sienimetsään pääsee ilman ötökkätakkia, teipattuja hihansuita ja paukuroita niskassa. Osa hirvikärpäsille herkistyneistä sienestäjistä on jättänyt sienestyskauteen hirvikärpäsen pituisen aukon ja kerää sienensä ennen ja jälkeen syksyn pahinta hirvikärpäskautta.

Syksyn kuulaat ja tyynet päivät ovat muutenkin luonnossa nautittavan upeita, mutta kannattaa muistaa, että hirvenmetsästysaikaan sienimetsälle on syytä pukeutua näkyvästi punaiseen pusakkaan ja lakkiin.