Varis on viisas kulttuurilintu

Kesä oli sateinen ja viileä ja se vaikutti luontoon monella tavalla. Yleensä katselen ja seurailen lintuja monipuolisesti, vaikka en oikea lintuharrastaja tai ns. lintubongari olekaan. Linnut vaikuttivat kesällä jotenkin hiljaisemmilta vai ovatko vain kuuloni ja huomiokykyni heikentyneet?

Ehkä vika on minussa itsessä vai olisiko syy siinä, että meiltä kaadettiin pihasta autokuormallinen isoja koivuja viime talvena. Niissä havaittiin eriasteisia lahovikoja. Hyvä, että kaadettiin, sillä monessa puussa oli isoja lahovikoja. Osa olisi voinut myrskyllä katketa ja kaatua vahinkoa aiheuttaen.

Naapurustossa toki oltiin harmissaan, kun linnunlaulupuita kaatui, mutta tuskin heistä kukaan olisi lähtenyt vahinkoa aiheuttaneiden puiden korvauksia maksamaan. Yksi 6-7 metrin kanto jätettiin pystyyn, kun siinä on ollut jo vuosia käpytikan pesäkolo. Itse asiassa kantopölkyssä on kolme pesäreikää samassa pöllissä ja alkukesästä sieltä kuuluikin melkoinen poikasmeteli. Näin syksyllä tikka tapaa yöpyä kolossaan, lienee talvellakin.

Iso pönttöpuu, jonka yläpäässä on tikan pesäkolo.

Kesästä jäi hyvin mieleen yksi varispari, joka tutki ja tarkasteli kaikkea mahdollista mitä kaupan asfalttipihalla oli. Siinä varikset nyppi ja nokki kaikki mahdolliset, mistä olisi saattanut olla suupalaksi. Maahan heitetty jäätelöpaperi osoittautui erityisen mielenkiintoiseksi, joka piti tutkia molemmin puolin ja katsoa tarkasti myös, josko paperin mutkassa tai sen sisässä olisi jokunen herkkumuru. Varis astui jopa jalalla paperin päälle ja nyppäisi paperia nokallaaan raolleen ja kurkisti sisään – viisaita lintuja.

Kesän yksi mukava seurattava oli pääskyspari, jonka pesä oli venerannan saunalautan suojassa. Pesä oli seinälle kiinnitetyn talouspaperirullan päällä, pehmeällä ja imukykyisellä alustalla. Pesässä oli pehmikkeinä ja lämmikkeinä höyheniä, joten sieltä oli hyvä varttua siiville. Hauska pesäpaikka.

Serlaa sen olla pitää, niinhän sitä mainoksessa mainitaan. 

Lautta oli koko kesän paikallaan ja ilmeisesti pääskyt olivat tottuneet ihmisten ja veneiden liikkumisiin, sillä pääskyt päästivät varsin lähelle ennen lentoon lähtöä. Kävin elokuun lopulla kuvaamassa ja linnut antoivat tulla kuvaamaan reilun metrin päästä. Eivät pelänneet, mutta laukaisimen rapsahdus säikäytti pääskyt lentoon.

Siinä on kiva istua ja katsella turvallisen kotipesän laidalla. 

Ja pesämaisemat olivat kerrassaan supisuomalaisen kauniit. Ilta-aurinko sopi paistamaan lännen puolelta pesänkulmalle. Tietenkin ihmisten silmin katsottuna sotkuahan se pääskynuoriso oli saanut aikaan – paskottu pitkin penkkejä, mutta maailmalle ne sotkuista huolimatta pääsivät.

Hienot maisemat sotkuista huolimatta.

Viime viikkoina on kerrottu isoista hanhien ja laulujoutsenten muuttoparvista. Omilla mestoilla ei ole poikkeuksellisen isoja joutsenmääriä näkynyt, muutama pellolla ruokailevaa joukkiota lukuun ottamatta. Nyt joutsenet ovat lähteneet – syksy etenee.

Joutsenten lepohetki