Pitkät ja hoikat sääret

Pitkät ja hoikat sääret

Jos joku ajattelee, että talvella ja vallankin tammikuun pakkasella ei luonnossa liiku hyönteisiä, voi kokea yllätyksen. Luonnossa liikkuu erilaisia hyönteisiä, myös pienellä pakkasella.

Talvi ei ole kuollutta aikaa, eihän pikkulinnutkaan pärjäisi, jos niillä ei olisi mitään hyönteisiä suuhun laitettavaksi. Mutta sydäntalven hyönteiselämä on toki hiljaista, eikä kovilla pakkasilla voi olettaa, että hangilla näkyisi juuri mitään. Kevätpuolella hangilla on tunnetusti enemmän liikettä, jos jonkin sortin ötököitä vilistämässä, mutta myös tammikuulla.

Herraskoski

Poikkean silloin tällöin Herraskoskella, milloin katsomassa vesitilannetta, ihailemassa ja kuvaamassa talvista koskimaisemaa ja toisinaan myös kalassa.

Talviset kalastukset olen nykyisin jättänyt vähemmälle, mutta nuorempana koskilla tuli piipahdettua tämän tästä. Lyhyenä talvipäivänä vajaan tunnin piipahdus yleensä riitti niin ulkoilun kuin tapahtumienkin suhteen. Ja tapahtumia oli yleensä koskella oltuun aikaan nähden kesää runsaammin – yllättävää, mutta totta.

Säät ovat sahanneet tämän talvikauden poikkeuksellisen paljon plussan ja miinuksen välillä ainakin täällä Länsi-Suomessa. Tuumasin, että käyn katsastamassa Herraskoskella, näkyykö rannoilla kalastajien jälkiä ja jopa pintakäyntejä. Toisinaan taimenet saattavat pyörähtää pinnassa ja Herraskoski on taimenkoski, jossa on aina ollut taimenta.

Kuusijalkainen hämähäkki?

Ajelin koskelle, auton mittari näytti –4,5 astetta pakkasta, harmaa ja melko tyyni talvipäivä. Lunta ei ole kuin nimeksi väriä antamaan, hyvä jos sormen verran, eikä kaikin paikoin sitäkään. Kaikkea muuta kuin talvinen tammikuu, ei edes hiihtämään pääse.

Kävelin sillalle ja katselin vesitilannetta, yläpuolen kivet eivät juuri puske pinnalle. Vain muutamia kiviä näkyy pinnan yläpuolella, joten vesimäärä ja virtaus olisi hyvä talviseen kalastukseen, jos sellaista aikoisi.

Herraskoski viikko 3-2017

Herraskoski viikko 3-2017

Kävelin rantapolkua sillalta niskan suuntaan ja siinä hangella vastaan kömpi yllättäen hämähäkki! Kaivoin kameran esiin ja kumarruin lähemmäksi. Laskin että tällä ei ollutkaan kahdeksaa jalkaa eli se ei ole hämähäkki vaan joku muu hyönteinen. En ole perehtynyt tarkemmin talvihyönteisiin, joten lajista ei ollut parempaa tietoa – mikä lie pitkäsääri. Otin muutamia kuvia kylmään uhmaavasta sankarista. Olihan sentään pakkasta ja aina silloin tällöin olen kyllä nähnyt hämähäkkejä hangilla, mutta kuusijalkainen otus vaikutti oudolta.

Hämähäkkikö?

Hämähäkkikö?

Muistorikas niska

Köpöttelin ns. isolle kuuselle, siinä kulmalla matalassa on aika usein taimen parkissa ja lähtiessään vain pakovana jää jälkeen – nyt en huomannut mitään. Katselin myös hangelle, josko siellä näkyisi lisää ötököitä, mutta vain kuusen siemeniä, käpyjen suomuja ja karoiksi kaluttuja käpyjä. Oravat ovat olleet kuusessa ruokailemassa.

Niska oli kalastajan silmään herkullisen näköinen.  Tuli vanhat hyvät talvikalastukset mieleen ja kuinka monet kerrat siinä Herrasen niskalla onkaan vapa taipunut. On se vaan ollut onnekas asia, että asuu paikkakunnalla, jossa on hyvin koskivesiä. Puolen tunnin ajolla saa valita useammasta kohteesta, tosin talvella on käytännössä vain yksi paikka – Herraskoski. Se pysyy auki varmuudella ympäri vuoden, myös kovilla pakkasilla.

Herraskosken niska - panoraama

Herraskosken niska – panoraama

Siinä muistellessa katselin samalla hangelle ja taas näkyi jonkun höttiäisen osin jäätyneet jäännökset. Näytti samalta, kuin vastaan tullut ”jalkapuoli” hämähäkki tai mikä lieneekään. Yöpakkasta saattoi olla liikaa ja meno oli hyytynyt. Avoimella hangella on kylmempää kuin pusikon suojassa.

Kylmän nitistämä

Kylmän nitistämä

Kärpänen!?

Jalanjälkiä näkyi siellä täällä, mutta rantaviivassa ei lainkaan. Valokuvaajat ja lintubongarit ovat olleet liikkeellä, Herraskoski on suosittu kuvaus- ja lintupaikka. Herraskosken läheisyydessä talvehtii monenlaisia lintuja, koskikarat ja joutsenet yleisimpinä, mutta myös sorsia ja harmaahaikaroita silloin tällöin. Ja saukkokin voi piipahtaa koskella, ainakin jos pienemmät kosket ja ojat jäätyvät umpeen.

Palatessa katse harhaili hangella, josko näitä pitkäsääriä näkyisi lisää. Ei näkynyt, mutta hangella käveli vastaan kärpänen – toinen yllätys! Ainakin se oli kärpäsen näköinen, kaksisiipinen joka tapauksessa, eikä mikään aivan hengettämän kokoinen. Kaivoin kameran uudelleen taskusta ja kuvasin. Katsoin ruudulta ja zoomasin kohteen isoksi, selvästi kärpäseltä se näytti, mutta lajista ei ollut hajua. Otin siitä muutamia lisäkuvia, että pääsee kotona arvioimaan lajia.

Sentin pituinen kärpänen

Reilun sentin pituinen kärpänen

Uutta oppia

Tässähän vanhakin innostuu.  Voi voi, kun alkoivat kalastuspoltteet korventamaan.  Se on kuin tauti, ei sille mitään mielelleen voi.  Tuli välittömästi mieleen, että pitää maksaa vuoden 2017 kalastonhoitomaksu, että voi joku päivä tulla kokeilemaan heittämistä. Vaikka vain vapaa ulkoiluttamaan, kaloista viis, kunhan saa heittää ja nauttia muutaman hetken koskella. Kenties nähdä lisää noita kärpäsiä ja erikoisia pitkäsäärisiä hyönteisiä, joita kotona katsoin ja vertasin  Tuomo Virtasen hienojen ”Hyönteisiä hangella” blogikuvien perusteella ” , että pitkäsääret voisi olla jonkin lajin pikkuvaaksiaisia ja kärpänen voisi kuulua okakärpäsiin. Jälleen koskiluonto opetti muutaman uuden asia – oppia ikä kaikki.