Suvustettu ahven on mehevää herkkua, kunhan kaloja ei kärtsää kuiviksi korpuiksi.

Suvustettu ahven on mehevää herkkua, kunhan kaloja ei kärtsää kuiviksi korpuiksi.

Sisävesien maakravun on silloin tällöin haettava kalastuskokemuksia myös merellisestä ympäristöstä. Tällä kertaa suuntana olivat Raaseporin vedet ja aiheena ahvenen jigaus kahden muun kalastajan (poika ja veneisäntä) kanssa. Alun perin tarkoitus oli testata uusia perhopenkin viritelmiä, mutta kotiremppa eli lämmitysjärjestelmän muutostyöt veivät suurimmat mehut, joten päätin pitää ”lomaa” ja vain jigailla ja ihailla maisemia. Kylmää pohjoisen – idän puolista tuultakin oli luvattu siihen malliin yli 10 metriä sekunnissa, että perhokaluston käyttö ei houkuttanut.

Sisälahdissa löytyi myös suojaisempia ja tyynempiä alueita, jopa aurinkoa ja olosuhteet paikan päällä olivat kuitenkin odotuksia paremmat.  Drop shot -jigailulla kuitenkin mentiin eli paino on siiman päässä ja siimaan on liitetty ”drop shot” koukku ja siihen jigi. Leväpohjilla se toimii paremmin kuin painopäät. Lisää jigikalastuksen uusista tuulista ja ihmeellisestä maailmasta löydät Jari Ranniston erinomaisesta jigikirjasta.

Aamusta pilvisessä säässä pienet tummat tulitikun pituiset Mikado Fishunter -jigit toimivat parhaiten, mutta päivällä auringon myöstä kirkkaammat värit alkoivat pelittämään paremmin. Ahvenet eivät olleet vielä löytäneet toisiaan, selkeää parvea ei löydetty, mutta yksittäisiä ahvenia noukittiin kyytiin sieltä täältä. Kokoluokka oli karkeasti 100–350 grammaa eli mitään kunnon körmyjä ei tällä kertaa jigeihin iskenyt, mutta hyviä filee- ja savuahvenia niistä kuitenkin saatiin.

Päivän jigiväriksi osoittautui punapyrstö eli jigi jossa oli voimakkaan punaoranssi herkkä pyrstö, joka erottui iltapäivän auringossa ahvenien mielestä maukkaimmin. Kolmen kalastajan värikokeiluissa on selkeä etu, päivän ja hetken väri löytyy nopeasti, kun kaikki kokeilee eri sävyjä.

Muutamia haukia näkyi köyrivät kaislikon laidoilla, mutta niitä ei hätyytelty, lähinnä varottiin jigimenetyksien pelossa.

Perselahna

Päivän erikoisin tapahtuma oli, kun heitin jigin kaislikon lähelle, jolloin se jäi saman tuntuisesti kuin isoon levään tai mättääseen kiinni. Vääntäen ”mätäs” tuli kuitenkin koko ajan raskaasti lähemmäksi ja ehdin jo miettimään, kuinka iso levämätäs sieltä tuleekaan – repeäisi jo pienemmäksi.

Hetken päästä tuntui lievä nykäisy, joka ihmetytti ja pian kaukana pinnassa näkyi pyöräys ja uusi potku. Ehdin jo sanomaan kavereille, että siellä onkin hauki ja valmistauduin jo pahimpaan eli jigin menetykseen. Hetken siinä jo kaiveltiin haavia ja katseltiin mitä tuleman pitää, kunnes porukka tajusi, ettei se mikään hauki ole – mikä hitto se on? Sitten joku äkkäsi, että siellä on iso lahna – parin kilon lahna perseestä kiinni. Saipa siinä lahna mojovat naurut ja toden totta lahna oli läheltä peräaukkoa evän reunasta kiinni.

Pitää kyllä ihmetellä kuinka ”kestävää materiaalia” tuo kalan evä onkaan, sillä kala kyllä antoi makean vastuksen ja vuosien saatossa olen saanut ja nähnyt muidenkin saavan melkoisia kehukaloja evästä kiinni tarttuneena.

Hieno päivä oli pulkassa ja sai lähteä kotiin hyvin mielin ja kiittää veneisäntää palveluksista, hyvästä seurasta ja hienosta reissusta  – ahvenfileet ja savukalat maistuivat, eikä perselahnan antama kokemus ihan heti unohdu.

Parin kilon lahna tarttuneena peräevästä kiinni.

Parin kilon lahna tarttuneena peräevästä kiinni, on se evä vaan lujaa materiaalia.