Syksyllä vesi viilenee, kalat virkistyvät ja maistuvat myös paremmalle.

Syksyllä istarijärvien vesi viilenee, kalat virkistyvät ja maistuvat myös paremmalle.

Koskikalastus päättyi elokuun lopussa ja rauhoitus alkoi uuden lain mukaisesti 1. syyskuuta. Ainakaan omilla kotivesillä Suomenselällä ei ole poikkeuslupia koskikalastuksen jatkolle. Hyvä niin, sillä vuosien saatossa on tullut todettua, että isommat kutukalat eivät enää ruokaile, vaan taimenet keskittyvät lisääntymisalueilla kutureviirien puolustamiseen ja suvun jatkamiseen. Vähäisten emokalojen kalastus ja häirintä ei ole muutenkaan järkevää, eikä ainakaan auta kalaisampaan tulevaisuuteen. On viisasta antaa koskikaloille kuturauha.

Syyskalaan?

Ainakin oma halu on edelleen lähteä kalaan ja nimenomaan perhokalaan. Toki jigikalastuksessa tai venepilkinnässä on oma hohtonsa, mutta veri vetää perhojen käyttöön ja jalokalojen perään – istutusvesille kirjolohien perään.

Suomessa on toki tuhansia järviä, joille voi lähteä heittämään perhoa ja koukuttamaan järvikaloja. Ahvenia, särkiä, haukia, jne., mutta silti istutusvedet houkuttavat henkilökohtaisesti enemmän.  Omilla tutuilla istutusvesillä on lisäksi siikoja, jotka tarjoavat perholla kalastavalle yllin kyllin lisähaasteita.

Yksi omista suosikkivesistä on Yläinen-Toriseva, syvä rotkojärvi, joka on ollut istarivetenä ja lupajärvenä jo parikymmentä vuotta. Itsellä on sinne muutaman minuutin ajomatka, joten se on myös oiva ja läheinen paikka testailla uusia perhoideoita käytännössä.  Järvi on maisemiltaan maamme eliittiä ja kalastettavissa hyvin rannoilta. Siellä ei tarvitse, eikä edes voi kahlata, sillä askeleen päässä rannasta on jo yleensä metritolkulla vettä.

Tätä kirjoittaessa Toriseva tosin on rauhoitettu (ma 19.9.2016 – la 24.9.2016). Lauantaina siellä on SM-perhokalastuskisat, jossa jaetaan sijoituspisteitä 2017 SM-loppukilpailuun pääsemiseksi. Mutta sunnuntaina 25.9. sinne taas voi ostaa luvan. Kirjolohet lienevät alkuun melko helppoja, sillä otaksun, että kisaa varten on istutettu tuoreita kaloja, jotka saavat vanhatkin istukkaat liikekannalle.

Hyönteissyöjä

Kirjolohet ovat enemmän hyönteissyöjiä kuin kalaravinnon perään, joten mitä pidempi aika istutuksesta on, sitä todennäköisemmin kirjolohi ottaa mieluummin pieneen perhoon kuin isompaan perhoon tai uistimeen. Hyvä syy tarttua syksyn istarilammilla perhovapaan ja tarjota pieniä hyönteisjäljitelmiä.  Toki isoilla perhoilla ja uistimillakin saadaan kaloja, mutta ainakin itse luotan syksyn istarijärvillä pieniin perhoihin paljon enemmän.

Nautin kevyestä kalastuksesta, joten käytän nykyään yleensä aina kelluvaa siimaa. Mikäli ruokailevia kaloja näkyy tuikkimassa pinnan tuntumassa, niin odotukset vain kasvavat – saa tarjota pintaperhoa. Toisinaan kirrekin osaa vain möllöttää ottamatta mihinkään, ei pintaperhoa, ei nymfiä eikä juuri muutakaan.

Tämä luonnollisesti syö miestä ja lisää haastetta, mikä puolestaan saa oman kiinnostuksen vain kasvamaan ja kokeilemaan uusia kujeita ja perhoideoita. Kalastus ei saa olla liian helppoa, vaikka silloin tällöin on hyvä kokea myös onnistumisia.

Jos nyt syksyllä joku lähtisi kokeilemaan istarivesille onneaan, niin pieniä ja tummia ötökkäjäljitelmiä voisi tarjota vanhemmille kaloille ja uusille vaikkapa erivärisiä liitsejä.

Yläisen-Torisevan perhoja

Yläisen-Torisevan perhoja