Paukkulankalarva
Vesiperhosen larvat ovat monien perhokalastajien suosikkiperhoja. Larvat ovat toukkaperhoja joita pyritään tarjoamaan kaloille pintaa syvemmällä, usein pohjan tuntumassa. Oikeat vapaasti koskivesissä liikkuvat vesiperhostoukat ovat usein tummanoliiveja, mutta jäljitelmiä sidotaan kaikissa mahdollisissa sävyissä härskin pinkistä lähtien. Suuri osa vesiperhostoukista rakentaa suojakopan ympärilleen ja niitä kutsutaan perhopiireissä joko kivi- tai risukopiksi – ”vapaat larvat” eivät koppia rakentele.
Suosittu perhokalastustekniikka larvastus on saanut nimensä juuri larvojen uittamisesta perukkeeseen lisättyjen apupainojen avulla pohjan tuntumassa. Haluttaessa koukulle voi pujottaa kuulan ennen sidonnan aloitusta lisäämään painoa ja koukunvarren voi myös painottaa ennen perhon sitomista – useimmat larvastavat painotetuilla perhoilla. Larvastuksessa jää perhoja pohjaan tämän tästä, se kuuluu asiaan, tärkeää on saada perhon kalojen tasolle eli lähelle pohjaa. Larvastuksessa suositaankin yksinkertaisia sidoksia, ne kalastavat usein yhtä hyvin kuin monimutkaiset sidokset. Larvoja voi toki käyttää myös perhokalastuksen ohella lisähoukuttimena myös ongessa ja pilkillä.
Oheinen helppo Paukkulankalarva on esitelty ensi kerran muinoin ERÄ-lehden numerossa 1/1998. Lisäksi perho on mukana kirjassa Perhokalastus, Hauskoja ja helppoja perhonsidontavinkkejä vaihe vaiheelta piirroksin ja tarinan kera.
Seuraavassa Paukkulankalarva on sidottu kuvien kera – helppona yllykkeenä vaikkapa aloittaa perhonsidonta.
Vihreää ja keltaista paukkulankaa larvojen vieressä sekä isomman kaapelin sisältä löytyvää ohutta sähköpiuhaa, jossa on enemmänkin valinnan varaa.
Etsi n. 10 sentin pätkä pari milliä vahvaa värikästä ”paukkulankaa” ja poista metalliydin. Saksi pitkäteräisillä ja terävillä saksilla johdon kuori pitkittäin keskeltä halki kahtia – näin saa runkovärkit ainakin pariin perhoon. Ohuemmat kaapelikuoret voi kiertää sellaisenaan tai hieman venyttäen. Vihreä on hyvä perusväri, mutta kaikkea voi kokeilla.
Vastaavia perhotarvikeliikkeen nauhoja ovat mm. Vinyl Rib, Larva Lace ja Swannundaze. Runkomateriaalin korvikkeena voi toki käyttää mitä tahansa muutakin lankaa tai nyöriä, jopa (vihreää) muovikassisuikaletta kiertäen, kunhan materiaalin paksuus on järkevä ja sopiva jäljittelemään oikeaa toukkaa.
Koukuksi kelpaa 8-12 käyrä- tai suoravartinen koukku, tarkalle ja aralle kalalle jopa 14-16 kokoinen pikkukoukku. Kaupoissa myydään nykyisin väkäsettömiä koukkuja, mutta väkänen on helppo painaa pihdeillä alas, jolloin se kelpaa lupakoskilla joiden säännöissä on väkäselliset koukut kielletty.
vaihe 1
- Kiinnitä koukku sidontapenkkiin ja pohjusta sidontalangalla. Leikkaa halkaistun muovikuoren pää viistosti teräväksi ja kiinnitä napakasti kapeasta kärjestään koukun takaosaan väkäsen paikkeille tai vieläkin taaemmaksi.
vaihe 2
- Kierrä sidontalanka eteen. Jatka muovinauhaa vieri viereen kiertäen eteenpäin (pyöreä puoli jää päälle). Jätä muutama milli rintakehälle tilaa. Kiinnitä nauha usealla napakalla lankakierroksella. Tarkista, että kiertäminen onnistui joka puolelta. Poista ylimäärä.
vaihe 3
- Kiinnitä riikinkukon silmähöyhenen siikanen rungon etupuolelle latvasta/tyvestä tai vaihtoehtoisesti hiero tummaa villaa tms. kuitumateriaalia ohut kerros sidontalangan ympärille.
vaihe 4
- Kierrä riikinkukon silmähöyhenen siikasta sidontalangan kanssa kierteelle ja kierrä muutamalla kierroksella rungon eteen tumma rintakehä.
vaihe 5
- Muotoile sidontalangalla perholle pieni pää, päätä sidos ja varmista tipalla lakkaa.
vaihe 6
- Paukkulankalarva on valmis solmittavaksi siimaan.
