Reinikankosken pohajpato toiminnassa.

Reinikankosken pohajpato toiminnassa.

Maaliskuussa pari kuukautta takaperin kävin kuvaamassa ja katsomassa Keuruulla sijaitsevan Reinikankosken niskalle rakenteilla olevaa pohjapatoa – toukokuun lopulla poikkesin uudelleen. Kirjoitin siitä tuolloin maaliskuussa blogin. Silloin veden virtaus oli minimissään, pieni liru virtasi työmaan läpi. Silloin sitä mietti, että miltä tuo pato näyttäisi, kun yläpuolisen järven pinta saadaan nousemaan tavoitekorkeuteen. Sieluni silmin maalasin mielikuvia, jotka ei sitten todellisuudessa toteutuneetkaan aivan oletuksieni mukaan. Ainakaan tulvassa.

maaliskuu 2016

maaliskuun 18. 2016

Toukokuu 2016

Toukokuun 25. 2016

Joka tapauksessa kuvapari ennen ja nyt on kuin eri koskelta. Veden lasku ja aika näyttää miten pato toimii kaloja ajatellen. Löytääkö, uskaltaako ja osaako kalat ylittää padon kulkiessaan niin järveltä koskelle tai takaisin? Ehkä näin tulvassa homma toimii, mutta entä vähällä vedellä? Itse matalalle järvelle ja mökkiläiseille parannus lienee hyvä, mutta entä kalojen liikkuminen?

Padon keskivaiheilla on noin lähes metriä kanttiinsa oleva ”reikä”, josta vesi pääsee kulkemaan myös alimmilla vedenkorkeuksilla. Padon selkä on kuitenkin aikas leveä ja padosta läpi suuntaan tai toiseen liikkuvien kalojen pitäisi alavesillä kulkea joko muutamien senttien vedessä patoselän yli tai osua kapealle virtausaukolle. Varmasti virtaava vesi ohjaa osan kaloista pienestäkin rakosesta, mutta suhtaudun kyllä hieman varauksellisesti, että kalat käyttäytyisivät padon kohdalla ”vanhaan malliin”. Tarkoitan, että järvelle päiväksi siirtyneet säyneet palaisivat vanhaan malliin runsain joukoin yöksi ruokailemaan kosken yläosille kuten ennen patoa.  Padon alapuoli ja sen virtaus toki näyttää erittäin hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta onko epäilykseni kalojen vapaasta liikkumisesta suuntaan ja toiseen padon läpi turhaa – toivottavasti huoleni on turha. Aika ja kokemukset näyttävät totuuden.