Perhoja sitoessa myös perhopenkin jalka voi olla muuta kuin penkkiä paikallaan pitävä paino.

Perhoja sitoessa perhopenkin jalka voi olla muuta kuin penkkiä paikallaan pitävä paino.

Perhopenkki on perinteisesti kiinnitetty pöydänreunaan ruuvikiristeisellä C-puristimella, mutta nykyään suuri osa sitojista valitsee heti suoraan pöytäjalallisen penkin tai hankkii sen myöhemmin erikseen. Pöytäjalallisen penkin helppo siirrettävyys on iso etu. Osa jopa värkkää itse pöytäjalan, osaavalle metallimiehelle ei noin 1,5 kg jalustan tekeminen ole kummoinen tehtävä, sillä painolla penkki pysyy jo hyvin paikoillaan.

Muinoin hankin käyttööni Eumerin pikaleukapenkin, jossa tuli jalusta mukana. Toimiva jalusta, vaikka voisi olla hieman painavampi. Nähtävästi Eumerin putki- ja kartiopäiden sorvauksesta syntyneestä messinkilastun ylijäämästä on valettu perhopenkkien jalustoja. Hyvä idea hyödyntää muuten hukkaan menevää arvokasta metallia.

Perhonsitojalla on työn touhussa aina enemmän ja vähemmän pientä sälää pyörimässä pöydällä, eikä ole harvinaista, jos siitä jotakin putoaa lattialle saakka. Huomasin pian Eumerin penkin jalustasta, että sen nurja puoli olikin osaksi tyhjää täynnä eli kääntäen siitä sai oivan matalalaitaisen laatikkojalustan sidontaan. Siinä irtosälä pysyy paremmin paikoillaan. Sileä jalkataso ja Eumer-teksti jää alle, mutta käännetty ”laatikkojalka” on paljon käytännöllisempi.

Eumerin perhopenkin jalusta päältä ja alta.

Eumerin perhopenkin jalusta päältä ja alta.

Kauniiksi jalustaa ei voi kutsua, mutta käännettynä se ajaa asiansa mielestäni julkisivua paremmin – penkkiä pystyssä pitävänä jalkaosana ja samalla ”työkalulaatikkona”. Muun merkkisten penkkien jalustoissa ei ole kuin korkeintaan pieniä koloja verrattuna Eumerin isompaan kääntöjalustaan. Ehkä tuota käännettyä jalustavalosta kannattaisi jatkojalostaa nykyistä paremmaksi – perhonsitojien tarpeita vieläkin paremmin palvelevaksi.

Laidallisessa jalassa pysyy pieni määrä sidontatarvikkeita hyvin matkassa.

Laidallinen jalusta on näppärä – kumma kun penkin valmistajat eivät ole panostaneet jalustan monikäyttöisyyteen enemmän.

Laidallisena jalustassa pysyy hyvin koukut, lanka- ja tinselirullat, häkiläpidit jne. ilman, että ne ihan helposti putoaisivat kyydistä, vaikka penkin nostaisi kesken sidonnan toiseen paikkaan.

Kumi- tai foamitossut kulmissa pitävät penkkiä paikallaan.

Kumi- tai foamitossut kulmissa pitävät penkkiä paikallaan. Paljon opistokäytössä mukana olleeseen penkkiin liimasin isommat foamijalat – ne ovat pysyneet hyvin kiinni.

Käännettynä jalkaosa tarvitsee ehdottomasti jalat kulmiin, ilman niitä Eumer-teksti pullistuu ulos pohjasta, penkki keikkuu helposti ja voi vaurioittaa jopa pöytätasoa. Pohjassa olevat kumijalat pitääkin siirtää toiselle puolen niin penkki pysyy paikallaan, eikä jalustan kohotekstikään ota  pöydän pintaan.

Kumijalkojen pulmana on, että ne eivät pysy ikuisesti kiinni, kumijalan irrotessa penkki alkaa keikkumaan – pieni tarrajalka ei vaan tahdo pysyä. Vallankin, jos penkkiä joutuu liikuttamaan tai siirtelemään niin jalkanuppi voi pudota.  Ylemmän kuvan pohjavertailukuvastakin näkyy, että uudemman jalkustan oikeasta alanurkasta on yksi jalkanappula lähtenyt luvattomille teille.

Isompi tarrajalka pysyy pientä paremmin - pallojalkoja saa huonekalujen jalkoihin ttarkoitetuista huopa/kumijalkaseteistä.

Isompi tarrajalka pysyy pientä paremmin – pieniä ”pallojalkoja” saa huonekalujen jalkoihin tarkoitetuista huopa/kumijalkaseteistä.

Vastaavia tarrallisia kumijalkoja toki saa huonekalujen sorkkia varten, itse olen liimannut isommat tarrafoamin palaset kulmiin, ne ovat pysyneet paljon paremmin paikoillaan.