Roskaa ja romua lohipoolin äärellä

Roskaa ja romua lohipoolin äärellä – kuka tätä haluaa katsella?

Kalastus on hieno harrastus ja erityisesti pidempiä kalareissuja odottaa kuin kuuta nousevaksi. Ajatukset rakentavat ja kehittävät pään sisässä miellyttävien kokemusten ”unelmien kollaasia” – hienoja hetkiä ja tapahtumia, joita voi muistella vanhana kiikkustuolissa ja kertoilla jälkipolville.

Valitettavasti unelmat ja haaveet toteutuvat täysimittaisina vain harvoin ja vielä harvemmin ne toteutuvat yli odotusten. Nuorempana suurimpiin haaveisiin kuului odotukset isoista kaloista ja runsaista tapahtumista, kaikkeen muuhun pyrki sopeutumaan.

Nykyään odotusten rima on laskenut paljon alemmaksi ja useimmiten riittää, että olosuhteet ja paikka ovat kalastukseen ja majoittumiseen siistit. Kalat ovat kivoja bonuksia, niistä toki iloitaan, mutta iän myötä odotukset muuttuvat. Kalaton reissukin voi olla hyvin onnistunut, kunhan olosuhteet, luonto ja seura ovat kohdallaan.

Lohijoen ilosanomaa? 

Viime kesänä piipahdin eräällä Ruotsin joella, nimellä ei ole merkitystä, sillä vastaavia on muitakin Pohjolassa. Jokirannan paikoittainen roskaisuus kiinnitti huomiota. Kalastusluvassa oli mainittu, että roskaaminen oli ankarasti kielletty ja lupa voitaisiin peruuttaa roskaamisesta. Tätä siellä tuskin on tehty kertaakaan. Kalapaikalla oli nähtävästi ollut juoppoja, siimanvaihtajia, tupakoitsijoita ja nuuskaajia – törkyä oli melkoisesti. Romuja toki oli kerätty yhdelle alueelle, mutta miksi kalastajien pitää elää kuin sikojen pellossa – välittämättä ympäristön siisteydestä. ”Auki jäänyt veräjä” on kuin lupa sotkea koko pelto – ei vain omaa sikolättiä.

Roskia, roskia, roskia....

Roskia, roskia, roskia….

Roskakasassa valtaosa oli selvästi ruotsalaisista kaupoista ostettua, mutta miksi se on ihmisille niin tavattoman vaikeata ottaa omia roskia mukaan ja toimittaa asianmukaiseen roskikseen. Se olisi kalastajille itselleenkin paljon mukavampaa, kun rannat ja ympäristö olisi siisti. Toki ymmärrän, että roskia voi olla joskus hankala kantaa mukana – ne saattavat myös sotkea, mutta yritettäisiin silloin edes kaivaa maahan ja peittää näkymättömiin.

Nuskaa, natsoja, hylkykoukku ja siimanpätkiä

Nuskaa, natsoja, hylkykoukku ja siimanpätkiä…

Tyhjä juomapullo/tölkki lienee yleisin kalapaikkojen jätteistä. Kalastajat kyllä todistavat hienosti käytöksellään, että tyhjä tölkki/pullo painaa enemmän kuin täysi – paljon enemmän.   Vaikka tyhjästä juoma-astiasta maksetaan pantti – rahaa! – niin silti tyhjä tölkki on liian painava. Tyhjää tölkkiä ei jakseta kantaa takaisin. Täysiä kyllä jaksetaan kantaa, vaikka maan ääriin.

Ja vaikka oltiin ruotsalaisella joella, niin suomalaiset olivat ”merkanneet” paikan myös vahvasti – suomalaisia tölkkejä ainakin näkyi runsaasti siellä täällä molemmin puolin jokea. Valitettavasti. En usko, että ruotsalaiset olisivat käyneet olutta ostamassa Suomesta saakka.

Karjala takaisin - tällä kertaa sen saisi tuoda länsinaapurin puolelta kierrätykseen.

Osaavat ne suomalaisetkin. Karjala takaisin – tällä kertaa sen saisi tuoda länsinaapurin puolelta kierrätykseen.

Tehdään parannus

Lohenkalastuskausi ei ole vielä alkanut, mutta näin alkuun esitän pienen toiveen, että kalastajat ymmärtäisivät puhtaan luonnon merkityksen – se kuinka hienoa on liikkua ja kalastaa roskattoman joen äärellä, puhtaassa luonnossa. Ja se, että syyttävä sormi ei joka tilanteessa pääse osoittamaan meitä suomalaisia – ei anneta siihen aihetta!

Monen joen ja kalapaikan sääntöihin on vuosikymmenten saatossa tullut ikäviä kiristyksiä, kun suomalaiset ovat sikailleet tavalla tai toisella. Eikö olisi aika tehdä parannus tulevan kesän reissuilla – edes yrittää ja aloittaa vaikka siivoamalla omat jälkensä.