Kirjolohien pilkintä pääsee alkuun pakkasten jälkeen

Kirjolohien pilkintä pääsee alkuun vasta nyt pakkasten jälkeen

Kirjolohen pilkintä on leppoisa tapa viettää vapaapäivää ja kalan ollessa syönnillään kirrepilkki on kaiken lisäksi jännää. Kovasti hanttiin laittavat kirjolohet ovat talvella ensiluokkaisia ruokakaloja, joissa ei kesähelteiden makuhaittoja ole. Yhdenkin komean kirren jäälle tempaisu pistää suun hymyyn ja useampien saaliiksi saamista voi muistella pitkään.

Viime vuosituhannella kirjolohilampia oli pilvin pimein, nykyisin harvemmassa. Suurin kirjolohien pilkkipaikkoja ylläpitävä taho on Metsähallitus, jolla on aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta kohtalaisesti kirjolohien pilkkipaikkoja. Niitä voi haeskella ja katsella Eräluvat.fi sivustolta.

Mitä tarvitaan

Tavallinen pilkintä kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, lupia ei tarvita, poikkeuksena hoidetut istutusvedet, kuten kirrelammet/järvet, jolle kaikkien tulee ostaa kalapaikan oma lupa. Istutukset maksavat ja lupatuloilla pyöritetään toimintaa.

Jos kirrepilkintään sopivia välineitä ei ole, niin kaupasta ostetaan 6-tuumainen kaira ja jämäkkä mieluusti jarrullinen vapa, johon puolataan parikymmentä metriä noin 0,30 millin monofiiliä tai 0,15-0,20 millin kuitusiimaa. Käsistään kätevä vuoleskelee kelan jarrupykälät loiviksi, jotka antavat siimaa kalan repäistessä.

Normaalit istutuskalat eli 1–2 kg kirret nousevat helposti 6-tuumaisesta kairanreiästä, mutta useampikiloisten kirjolohien kanssa tulee helposti ikävä 8-tuumaista reikää. Niitäkin saatetaan istuttaa, jolloin näppärän pieni, mutta jään alle yltävä nostokoukku on suureksi avuksi. Koukku ujutetaan rauhallisesti leuan/kidusten alle ja kala nostetaan jäälle. Kokenut kalastaja toki osaa pelata kalansa jäälle monella tavalla, nostokoukulla tai ilman.

Tyypillinen alkukauden pilkki on iso värikäs lusikkauistin tai pystypilkki. Myös iso räikeä porkkanan tai kelta-vihreän värinen kirjolohimorri tai vastaava on kova sana hurjimpien alkupäivien/hetkien jälkeen.

Syönnin heikentyessä vaihdetaan ohuempaan alle 0,20 millin siimaan ja pienempiin morreihin sekä erilaisiin pilkkiliitseihin. Yksi toimiva pilkkileechin malli ja valmistusohje oli meikäläisen 2015 viimeisessä blogissa.

Jos vain kalapaikan säännöt sallivat, niin sivuperukkeeseen voi lisätä perhon, pidempään vesissä uineet kirjolohet ovat tarkkoja mitä ruokaa suuhunsa ottavat, jolloin eloisa hyönteisjäljitelmä voi avata kalan suun.

Kirjolohen pilkkisyötteinä käytetään yleisesti punaisia kärpäsentoukkia, mikrossa sitkistettyjä pakastekatkan palasia, kiinteitä mätipussin suikaleita, surviassääsken toukkia ja matoja.  Tahnoja käytetään myös, mutta tahnat ovat myös muutamissa paikoissa kiellettyjä.

Pilkintää

Ensin lasketaan pilkki pohjaan ja tömistellään pilkillä pohjaa, jonka jälkeen aloitetaan pilkintä noin vaaksan verran pohjasta. Pilkillä tehdään teräviä vaaksan pituisia vetoja  5-10 sekunnin välein, välillä pidetään taukoja ja pilkkimiskorkeutta nostetaan  puolisen metriä ja palataan takaisin pohjan tuntumaan – alkuun.

Syvissä vesissä voi olla viisainta pilkkiä syvän päältä vain muutama metri jään alta. Syystä tai toisesta kirjolohet oleilevat toisinaan järven syvien alueiden yläpuolella lähellä jäätä.

Nyrkkisääntönä on – jos istutuksesta on lyhyt aika, niin tuoreet kalat iskevät hanakasti rajuun pilkinuittoon, mutta mitä kauemmin kalat ovat saaneet uida, sitä rauhallisemmin pilkitään. Kirjolohi on arka kala.

Hyvän päivän sattuessa saalistakin kertyy.

Hyvän päivän sattuessa saalistakin kertyy.

Kirrekisoihin

Monet lähtevät mielellään kirrekisoihin, niissä on oma tunnelmansa.  Väkeä ja tuttuja riittää, samalla voi tarinoida menneistä ja tulevista – kalaakin yritetään, mutta useimmille osallistuminen ja hyvän ruokakalan saanti on jo puoli voittoa. Hyvän tuurin eli reiän sattuessa kalakasa voi olla melkoinen – voittokin on mahdollinen.

Oikukas syksy ja viime aikojen kovat pakkaset ovat hyydyttäneet pahimmat kirjolohipilkinnät. Virroilla piti olla tammikuun 6. perinteinen Loppiaslohi pilkkikisa, joka avaa Yläisen Torisevan talvikauden. Mutta kuten muutamina aikaisempina vuosina loppiaisen kisa jouduttiin perumaan heikon jäätilanteen vuoksi. Tuntuu että perumisestakin on säänhaltija tehnyt perinteen, syvä järvi jäätyy oikukkaasti. Vuosina 2012 ja 2014 kisat jäi pitämättä.

Oikukkaista jäistä viisastuneina Torisevan kisojen varapäiväksi on valittu lauantai 23.tammikuuta ja kisat järjestetään. Kovien pakkasviikkojen jälkeen jäätä luulisi riittävän ja tulevaksi lauantaiksi luvataan pikkupakkasta – siis loistavaa pilkkisäätä. Ei muuta kuin lämmintä päälle, hyvät eväät ja kirrepilkille. Jos omia eväitä ei ole, niin toki kisajärjestäjillä on myynnissä kahvia ja makkaraa.

Isompi kalaistutus on tehty ennen jäiden tuloa ja järvi on korkkaamatta siitä lähtien. Tässä ihan mielenkiinnolla odottaa tuota säätilan muutoksen tuomaa vaihtelua, innostuvatko kalat syömään vai pistävätkö suun suppuun.

Vuoden 2015 Torisevan voittokaksikon saalis oli älyttömän hurja – yli 15 kiloa, kolmannellakin pikkusta vaille 15 kg. Oheisessa linkissä on 2015 kisakuvia ja 2015 tuloslinkinkin pitäisi sinne ilmestyä. Jotenkin tuo kirjolohen oikullisuus on pilkkikalastajia houkuttavaa, sitähän ei koskaan tiedä ottaako kirre vai ei. Lauantain jälkeen ollaan kalan purennasta viisaampia ja sunnuntaina ei sitten kairoja tarvita – reikiä lienee riittävästi sunnuntaionkijoille.

Mainostan tässä nyt oman kalaseuran kisoja, mutta aika vaikeaa näiden kisatietojen levitys muuten olisi vallankin näin varapäivälle sattuneena. Ja samalla pilkkikansalle välittyy tieto, että kisan jälkeen Torisevalla alkaa normaali luvanmyynti – kirresiimat kireälle.

Kisanäkymiä Yläisen Torisevan kallioilta 2013.

Kisanäkymiä Yläisen Torisevan kallioilta 2013.