Perhokarvoja ja -höyheniä mattotelineen henkarin ”pakkaskäsittelyssä”.
Vanha tapa puhdistaa petivaatteet, tyynyt ja patjat kirpuista yms. syöpäläisistä on viedä kovien pakkasten aikaan petivaatteet päiväksi ulos. Samalla petivaatteet tuulettuvat ja sisälle tuotaessa niissä on raikas tuoksu, eikä vanha konsti ole huono tänäkään päivänä. Vaikka syöpäläisiä ei olisikaan, niin raikkaan puhtaan tuoksuisissa petivaatteissa uni on parempaa.
Joulun kantissa tuli seurattua sivusilmällä Risto räppääjää, josta jäi päähän soimaan Pakastaja-Elvin hokema pussita, pussita, pakasta… pussita, pussita, pakasta…
Samaa voisi näillä superpakkasilla hokea myös perhonsitojille, joilla on karvoja, höyheniä yms. eloperäistä sidontamateriaalia laatikot ja pöydät pullistellen. Koskaan kukaan ei voi olla täysin varma, ettei perhokarvoissa voisi olla ”näkymätöntä elämää”. Vannomatta paras.
Ostin muinoin mielestäni laadukkaan ja arvokkaan (tosin ale-hintaisen) kukonniskan, jonka avaamattoman pussin pohjalta yllättäen bongasin vaalea putua – selvä merkki hyönteistoukkien nakerruksesta. Ravistelin niskaa pussissa, jolloin niskasta irtosi muutamia höyheniä ja esiin putkahti toukkanahkoja. Ötökkähälytys!!!
Pikainen tarkistus muihin sidontaromppeisiin, mutta muissa ei näkynyt mitään. Niska oli ostettu sen verran kaukaa ja alennuksella, etten lähtenyt vaihdon/korvauksen perään soittelemaan.
Ötökkähälytys!
Ei muuta kuin saastunut niska pusseineen ison kirjekuoren sisään, jonka suljin + teippasin tiiviisti kiinni ja kuori pariksi päiväksi pakastimeen. Kuoreen sen takia, ettei naisväki kiinnitäisi siihen ylimääräistä huomiota. Pakastimen perään seuraavaksi kuori lähti varmistuksena saunaan. Muutama tunti 60–80 asteessa kiinnitettynä katon rajaan tekee selvän useimmista örkeistä, jos ei pakkanen niitä vielä nujertanut. Rapumertojakin desinfioidaan saunassa.
Kylmä-kuuma käsittelyiden jälkeen tein niskalle karkean, mutta varovaisen kampauksen + harjauksen pohjia myöten – purut + ötökkänahkat pois. Seuraavaksi pujotin niskan uutukaiseen pussiin. Käsittelyiden jälkeen pulmia ei näkynyt.
Silloin tällöin olen kasannut epäilyttäviä (luonnon) materiaaleja, kirkkaisiin muovipusseihin tai laatikoihin ja vienyt yöksi kovaan pakkaseen. Kyllä siinä kirput ja toivomaton elämä hyytyy hengettömäksi.
Nykyisin pidän mieluusti materiaaleja tiiviissä muovilaatikoissa ja suljettavissa läpinäkyvissä muovipusseissa, joista erottaa helposti, jos jotakin on vialla.
Tammikuun 7. aamupäivän pakkaslukema Pirkanmaan huipulla.
Juuri nyt – 20-30 asteen pakkanen paukkuu nurkissa, jolloin tuo pakkaskäsittely on helppo toteuttaa. Ainoastaan uteliaita lintuja, kissoja ja koiria on syytä pitää silmällä. Harakat tuppaavat tutkimaan ja nokkimaan pihamaalla lähes kaikkea, eikä luontokappaleista puhuttaessa kannata olla koskaan liian luottavainen. Naapurin ilkikuriset lapsetkin saattavat tehdä leikkimielistä kiusaa, mutta kaiken kaikkiaan on turha maalata piruja seinälle – pussita, pussita, pakasta + kuuma sauna perään, jos epäilet sidontaromppeistasi löytyvän ötökkäelämää. Ja voi ne petivaatteetkin tuulettaa, sitä tuskin kukaan pahana pitää.
Yön yli pakastus näkyy pussin pinnan jääkiteistä – takuulla kylmää kyytiä ötököille, jos niitä vaan on sattunut olemaan.
