Näkymä kuin laulun tekstisTä: "On kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois. Mukaansa ei mua ottaneet ne maihin kaukaisiin..."

Näkymä kuin laulun sanoista:  ”On kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois. Mukaansa ei mua ottaneet ne maihin kaukaisiin…”

Loppukesän kurkiaura on selvä merkki säiden kylmenemisestä ja syksyn saapumisesta. Märän kesän jälkeen loppukesä ollut kuiva ja pitkään normaalia lämpimämpi, joten kurjetkin ovat pysyneet Pohjolassa. Normaalivuosina kurjet muuttavat hyvissä ajoin syyskuun aikana, mutta tänä vuonna ilmavirtaukset ja lämpötilat pitivät kurjet maassa syys–lokakuun taitteeseen saakka. Vaikka lokakuun alku on ollut poikkeuksellisen kaunista, niin kuukausi on tarjonnut kalseaa, kylmää ja jopa pakkasta eli tosiasiassa kesä päättyi kurkiauroihin.

Itse odotan aina mielenkiinnolla isojen kurkiaurojen näkemistä, mutta vaikka niitä on liikkeellä, niin aina ne eivät vain osu näköpiiriin. Lentäessään ne pitävät kyllä sellaista mekkalaa, että yleensä ne ainakin kuulee, vaikka ei aina näkisikään.

Kurjet tarvitsevat ilmavirtausten nostetta sekä suotuisia virtauksia – iso lintu painaa sen verran, että tuhansien kilometrien muuttomatka käy muuten turhan raskaaksi. Kurjet eivät lennä yhtä kyytiä etelään, vaan pysähtelevät sopivilla ruokamailla. Muuttoreittejäkin on useita Länsi- ja Itä-Euroopan kautta. Kurjet talvehtivat Etelä-Euroopassa, Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.  Kurjet palaavat pesimään noin puolen vuoden päästä maalis-huhtikuussa takasin.

Isot linnut lentävät aurassa

Isommat muuttolinnut kerääntyvät yleensä parviksi ja muodostavat muuttomatkalla V-kirjaimen mallisen lentomuodostelman eli ns. auran. Mm. kurjet, joutsenet ja hanhet ovat näkyviä ja kuuluvia auralentäjiä.

Kanadanhanhiaura elokuun lopulla. Kanadanhanhi on iso lintu ja se sekoitetaan helposti valkoposkihanhiin. Ruskeanharmaan linnun pää on musta ja vain leuan alla on valkoinen laikku.

Kanadanhanhiaura elokuun lopulla. Kanadanhanhi on iso lintu ja se sekoitetaan helposti valkoposkihanhiin. Ruskeanharmaan linnun pää on musta ja vain leuan alla on valkoinen laikku. Klikkaa kuvaa suuremmaksi niin päät erottuvat paremmin.

Aurassa lentäminen hyödyttää lintuja. Edessä lentävien siipien lyönnit ja ilmanvastus saa aikaan pyörteisiä ilmavirtauksia ja nostetta, joka tekee takana tulevien lentämisen helpommaksi. Kerran pääsin näkemään, kun kaksi isoa kurkiauraa kohtasi. Ilmeisesti kohdassa oli hyvä nousevan ilmamassan noste. Sadat kurjet kiersivät aikansa melkoisen metelin saattelemana ympyrää nousten samalla ylöspäin – kun korkeutta oli riittävästi, koko massiivinen kurkikolonna asettui yllättävän nopeasti muutamiin selkeisiin auroihin ja hävisi etelänpuoleiseen horisonttiin.

Aurassa etummaisena parven keulilla lentävälle linnulle ilmanvastus on suurin ja linnut vaihtavatkin vetovuoroa sopivin väliajoin. Usein lintuauroista kuuluu melkoinen ränkätys ja meteli – keskustelevatkohan linnut vetovuoroista ja lentojärjestyksestä, kertovatko alla näkyvistä nähtävyyksistä sekä ruokapaikoista vai kertovatko peräti vitsejä matkan joutumiseksi?

Vaikkapa: ” – Miksi meillä kurkilinnuilla on pitkät jalat?  No, ettei sammakko ylettyisi potkaisemaan meitä takapuoleen. Trööt-tööt-höh-höh.”  Mikäpä sen tietää, kuinka vitsikkäitä linnut ovatkaan – aurassa lentävät eivät ole ainakaan tyhmiä.

Aurassa lentämisessä on myös hyötynsä ryhmäsuunnistuksessa sekä ruokailupaikkojen valinnassa. Vanhat muuttomatkoilla ennenkin olleet linnut voivat johdattaa ja näyttää uusille sukupolville muuttoreitin, ruokailumaat sekä suotuisan talvehtimisalueen.

Syyskuun lopun kuvassa on hieman alle 150 kurkea, jotka ottavat ryhmässä korkeutta ja hetken aurajärjestäytymisen jälkeen suuntaavat etelään.

Syyskuun lopun kuvassa on hieman alle 150 kurkea, jotka ottavat ryhmässä korkeutta ja hetken aurajärjestäytymisen jälkeen suuntaavat etelään.