Siilimallin siimakori sopii myös lohenkalastajille

Perhokalastajien siimakorit ovat yleistyneet koskilla, järvien/meren rannoilla, veneissä ja nyt jopa lohijoilla.

Yksi erikoisimmista, mutta myös toimivimmista on tanskalaisen bambuvanarakentaja Bjarne Friesin Flexi-Stripper eli suomalaisittain perhoslangina ”siili”.

Siilin rakenne on radikaali, varsinaisesta korista ei ole tietoakaan – on vain vyöllä kylkeen kiinnittyvä levy, jossa on läjä taipuisia piikkejä pystyssä. Siili on varsin siis kuvaava sana kyseisen mallin siimakorille.

Flexi-Stripper on nettisivun perusteella esitelty uutuutena 2004 eli siilillä on ikää rapiat vuosikymmen.

Siili on kevyt, pakkautuu helposti ja piikit oikenevat takaisin muotoonsa hieman lämmitettäessä.

Siilin käyttö on helppoa, sen asentoa ja korkeutta on säätää vyötäröllä eri syvyyksillä kahlattaessa – sisään vedettävän siima oppii nopeasti painamaan pitkinä lenkkeinä piikkeihin. Siimalenkit pysyvät yllättävänhyvin piikeissä, siirryttäessä paikasta toiseen, jopa kiivettäessä kivillä. Siimaa ammuttaessa siima luistaa piikeistä hyvin aiheuttaen harvemmin siimasotkuja.

Somen keskusteluissa on useampia keskusteluita siili-tyypin siimakoreista, joita on toki kehuttu, mutta alkuperäisen Flexi-Stripperin hintaa on moitittu Suomessa suolaiseksi ja kokoa pienehköksi.  Osa on rakentanut itselleen omia siilejä nippusiteistä ja muovilaatikosta – Tee-Se-Itse rakentajille vinkkinä.

Merellä siimakori on melko yleinen näky

Merellä erilaiset siimakorit ovat melko yleisiä näkyjä.

Itse olen nähnyt ensimmäisen kerran Flexistipperin 2008 Tanskan meritaimenreissulla kalakaverin käyttämänä. Merellä siili toimi hyvin tyynellä säällä – kovalla tuulella siima saattaa luistaa piikeistä ja viimeistään korkeassa aallokossa laineet ryöstävät siimalenkit laidattoman ”siimakorin” piikeistä. Aallokossa laidoilla varustettu siimakori on selvästi parempi, jonka on pohjassa vedenpoistoreiät.

Siili pitää  lohenkalastajan juoksusiiman pois jaloista, kivikoista ja rantakasvillisuudesta.

Siili pitää lohenkalastajan juoksusiiman pois jaloista, kivikoista ja rantakasvillisuudesta.

Lohijoella kalakaverin kommentteja lainaten: Siilin käyttöön tottuu nopeasti, eikä piikkilevy häirinnyt kävellessä eikä liikuttaessa.  Selvänä plussana siima pysyi piikeissä kivikoissa, pusikoissa ja heinikoissa eikä virta painanut siima jalkoihin tai rantaan.

Samoin vaikeissa kahlaustilanteissa, joissa kahluusauva roikkuu myötävirrassa, tuppaa siima sotkeutumaan kahluusauvaan – siilistä on apua.  Helpommissa virtavesissä, joissa virta vie ampusiimaa pois heittäjästä ja pitää ampusiiman järjestyksessä siimakori ei ole välttämätön.

Nastakenkiä käytettäessä liian pitkiä siimalenkkejä tosin tulee välttää, sillä ampusiima tuppaa jäämään helpommin nastoihin kiinni kuin sileään huopapohjaan.

Järvillä, merellä ja veneessä erilaisista siimakoreista on varmasti hyötynsä – siima ei takerru rantakasvustoihin. risuihin, kivikoihin, eikä pitkä siima takerru veneellä liikuttaessa venevarusteisiin.

Köyhän miehen "huulikori" on aina mukana ja  oiva siimakorin korvike.

Köyhän miehen ”huulikori” on aina mukana ja oiva siimakorin korvike.

Itse olen tottunut käyttämään ”huulikoria” eli lapan siimalenkkejä huulille, jolloin siima pysyy pois jaloista ja rantakasvillisuudesta – heitettäessä siima lähtee yllättävän hyvin huulilta, kun oppii käyttämään sopivan pitkiä siimalenkkejä. ”Huulikorissa” on se hyöty, että oma suu on aina matkassa.

Huulikori käyttö myös pitkälle makuasia, sillä merivesi maistuu jonkin verran suolaiselta – sen vielä kestää, mutta maailman jokaisen meren, järven, joen tai umpisaastaisen kusiojan vettä ei arvaa suuhunsa uittaa. Hyöty voi valua vatsatautina ja ruikulina housuihin saakka.