Kuore eli norssi on sulavalinjainen lohensukuinen pikkukala, maukas ruokakala, jonka voimakas kurkuntuoksuinen haju jakaa kansan kahtia – kuoreesta pidetään tai sitten ei.

Kuoretta on kaksi muotoa, meri- ja järvikuore. Järvikuore on kymmenkunta senttiä ja elää isommissa järvissä, merikuore tuplasti isompi. Kuore kutee aikaisin keväällä järvenrantojen ja virtavesien sekä merenlahtien matalilla kivi- ja sorapohjilla. Kutuaika on yleensä hieman jäidenlähdön jälkeen huhti-toukokuulla – keväästä ja paikasta riippuen. Kuore eli norssi on sulavalinjainen lohensukuinen pikkukala, maukas ruokakala, jonka voimakas kurkuntuoksuinen haju jakaa kansan kahtia – kuoreesta pidetään tai sitten ei.

Tykkäämisen perusteena on yleensä kalan tuoksu, jota se pitämätön puoli kansasta sanoo hajuksi, pahaksi hajuksi. Liha on vaaleaa, melko vähärasvaista ja puolen kansan mielestä herkullista, tuoksukin hyvä.

Kuoreaika on ollut aikoinaan ”kuorekoskilla” iso kansanjuhla, johon ovat ottaneet osaa kaikki kynnelle kykenevät pitkien matkojenkin päästä. Kuorekoskilla kalastetaan lippoamalla ja kututapahtuma on yleensä kiihkeimmillään parina kolmena kevään yönä, jonka jälkeen kalat häviävät selkävesille lähes yhtä salaperäisen nopeasti kuin olivat kudulle tulleet.

Kuore on rasvaevällinen lohikala

Kuoretta ei siis ole jokialueilla koko kevättä, vaan kuoreparvet ryhmittyvät järven puolella ja nousevat isoina parvina – yhtenä mattona kertarysäyksellä kutemaan. Kutuhetkeä ei tiedä, joten kutuhetki pitää päivystää parhaiden lippoamishetkien löytämiseksi. Toki lippoaminen onnistuu myös valoisan aikaan, mutta monin paikoin parhaat saaliit lipotaan yön aikana. Haavia vedetään virtausta hieman nopeammin matalassa virrassa alaspäin. Hyvillä vedoilla saaliina voi olla satoja grammoja, jopa useita kiloja kuoretta ja onnistuneella iltayön lippoamisella saalis voi olla kymmeniä kiloja.

Kevään 2014 kuoreen kutu alkaa olla monin paikoin ohi, mutta tulevia keväitä varten kannattaa hommata tiheäsilmäinen iso pitkävartinen lippohaavi, kahluuhousut ja saavi, johon haavipussi on helppo pyöräyttää tyhjäksi. Lippoamiseen tarvitaan myös lupa – valtion kalastuksenhoitomaksu sekä joki- tai koskialueen lippoamislupa.

Otetaan kilo voita ja…

Minua on aina kummastuttanut tuo jako kahteen, mutta totta se on. Meidän perheessä vaimo ei pidä kuoreesta ja toki sanoo, että onhan se ihan hyvää – muttei kuitenkaan syö suurella innolla herkullisia voissa vastapaistettuja kuoreita. Kertoo vain hienotunteisesti, ettei kalan haju lähde käsistä… Tiedän, että osa iskee kuoreet suoraan pannulle, jopa savustuspönttöön ilman perkaamista, mutta itse kyllä perkaan kuoreet – perkeet ovat kissalle herkkua.

Paistan kuoreet runsaassa voissa ja maustamiseen en tarvitse kuin ripauksen suolaa. Ruokavinkkinä siis se tyypillinen terveysaktiivin ”otetaan kilo voita ja…” Perattaessa katkaisen kuoreelta pään niskan puolelta rintaevien kohdalta ja vedän samalla suolet pois. Niskassa oleva hajurauhanen jää perkeisiin ja samalla hajukin häipyy.

Kuore on pitkänmallinen ruoka- ja syöttikala, joka on suurelle osalle tuntematon kalalaji

Saaliiksi saadut kuoreet pestään ja usein ne paistetaan pannulla voissa sellaisenaan. Kalat voi myös kuorruttaa ruis-vehnäjauhoseoksella. Mausteena suola riittää useimmille, mutta toki herkuttelijat saattavat lisätä ripauksen mustapippuria ja onpa joku maustanut kuoreet myös etikalla. Kuore kelpaa hyvin myös kalakukon täytteeksi ja pienet kuoreet voi friteerata neulamuikkujen tapaan. Kuoretta kannattaa maistaa, ei vain haistaa, ehkäpä yllätys on positiivinen – tai sitten ei. Kädetkin haisee kalalle.

Kuore on myös oiva syöttikala. Itse olen pakastanut ja rullannut kuoreita yksittäin noin kymmenen kappaleen tuorekelmupötkön väliin, josta on helppo saksia syöttikalat kesän uisteluun tai täkypilkintään. Tunnetusti kuore on loistava syötti lohikaloille sekä isolle kuhalle ja tosi suurelle ahvenelle hauista puhumattakaan.