Koskikunnostus teki hyvää Herraskosken hyönteisille

Kesä-heinäkuun taite oli Herrasella ja varmasti monella muullakin koskella hyvää vesiperhosten eli sirvikkäiden parveiluaikaa.

Onnistunut ”hyönteiskunnostus”
Herraskoski kunnostettiin kymmenkunta vuotta sitten. Suoraksi ränniksi perattu koski kivettiin ja niskan alueelle levitettiin lohensukuisille kaloille kutusoraikko.
Työ tehtiin harkiten ja konekuski työsti koskea hyvin ammattitaitoisesti ottaen huomioon pohjan laadun. Pohjan ohut ja kiinteä kerros, jonka alla oli löysä savipatja piti huolen, että pohjaa möyrittiin mahdollisimman varovaisesti. Jos vankempi pohjakerros olisi puhkaistu, niin puhkaisureikä olisi kuuleman mukaan tiennyt ”pitkään itkevää savisilmää”, joka olisi samentanut vettä.
Pohjan varominen lienee ollut hyönteisfaunalle pelastus, sillä pohjaa jätettiin penkomatta normaalia enemmän. Tosin kyllä konekuskikin oli sen tason ammattilainen, ettei turhaan pohjaa hämmentänyt. Varovainen pohjan käsittely puolestaan on jättänyt monien hyönteisten toukkavaiheet rauhaan ja nyt virtauksien monipuolistuessa myös hyönteismaailma on herännyt aivan uudella lailla henkiin.
Kolmena viime vuotena olen pistänyt merkille, että erityisesti vesiperhos- ja päivänkorentoparveilut ovat vahvistuneet ilahduttavasti.

Myös eri lajien päivänkorennot eli surviaiset ovat lisääntyneet Herrasella ilahduttavasti.

Herrasella on myös koskikorentoja eli korreja (esim. sumareita), mutta niiden parveiluissa ei mielestäni ole tapahtunut suuria muutoksia. Lajin tyypilliset elinalueet eivät ole kunnostetuilla alueille, joten niiden esiintymisessä en muutoksia ole odottanutkaan.
Tässä on jäänyt miettimään yleisemmin, että onkohan koskikunnostuksia toteutettu liian kovakouraisesti sekä liian voimallisesti kalatalouden ehdoin ja unohdettu kalojen ruokavarastot. Koskien pohjilta ja kivistä on pöyhitty kasvillisuus ja hyönteiset pois.
On selvä asia, että jos koskihyönteiset ja niiden elinpaikat taantuvat tai häviävät, niin ei ravinnoton koski myöskään kaloja houkuta. Saattaa kestää vuosikymmeniä, ennen kuin koskien pohjakasvillisuus sekä hyönteiskannat vahvistuvat kaloillekin mieluisiksi.
Ainakin Herrasella ”hyönteistaloudellinen” koskikunnostus on onnistunut – parveilut ovat runsastuneet ja perhokalastajatkin ovat innoissaan. On ötököitä mitä jäljitellä!

Hyönteiset houkuttavat ruokailijoita – muitakin kuin kaloja
Kunnostuksen myötä koskessa on ainakin hyönteisravintoa hyvin, joita on tarjolla runsaasti niin kaloille, linnuille kuin lepakoillekin.
Kesä ja hyönteiset ovat tuoneet mukanaan koskelle runsaasti lokkeja. Harmaalokki kiertelee tyyneen rauhallisesti kosken päällä ja istahtaa kivelle. Kalatiira ja kalalokki pyörivät ahkerasti kosken päällä kuten myös hyönteisten houkuttamana harvinaisempi pikkulokki. Sillä on samaan tapaan musta pää kuin naurulokilla, mutta sen siipien aluset ovat tummat. Lentäessä sen erottaa helposti.

Lokit ovat yllättävän taitavia lentäjiä ja ne popsivat mieluusti veden päällä lentäviä vesiperhosia. Toisinaan vesiperhoset kerääntyvät parveilemaan puiden latvoihin, jolloin osa lokeista siirtyy saalistamaan myös puiden ja pensaiden latvoihin.
Olen kavereiden kanssa laskeskellut, että taitava lokki napsii hyvän parveilun aikaan helposti kymmenkunta pörriäistä minuutissa, jolloin parissa tunnissa niitä saattaisi kertyä tuhannen. Lokit tuntuvat parveilun aikaan olevan hyvin ahkeria, joten hyvään aikaan lokki nähtävästi napsii tuhansia vesiperhosia vuorokaudessa – mikäli vain on lennossa useampia tunteja.

Eikä vain lokit, vaan myös västäräkki napsii mieluusti vesiperhosia. On ollut mukava seurata västäräkkiperhettä, kuinka taitavasti ne ovat napsineet liian lähelle pahaa aavistamatta lentäneet vesiperhoset tai muut hyönteiset nokkaansa, joilla ne sitten ruokkivat poikasiaan pesään sillan alle.

Päivin – öin
Päivänkorento on ruotsiksi dagslända ja vesiperhonen puolestaan nattslända. Ruotsin hyönteisnimet nimet kertovat hyvin, että päivänkorennot ovat päiväaktiivisia ja vesiperhoset yöaktiivisia. Herrasella ei välttämättä päiväaikaan näe juurikaan hyönteiskuoriutumisia, mutta illan ja hämärän saapuessa alkaa tapahtumaan.
Runsaita vesiperhoskuoriutumisia ei tapahdu jokainen ilta, vaan hyönteisten kannalta otollisten olosuhteiden sattuessa kohdalleen. Itse en hyönteisten tarpeita tunne enkä tiedä, joten sitä vain voi aavistella miksi ja koska ne kuoriutumisen huippuillat ovat. Ötököitä lentää ja kaahii joka puolella – suuhun ja vaatteisiin saakka. Hyvään ”hätsiin” osuminen on aina erityinen kokemus.

Kalastuksen kannalta vesiperhosten kuoriutumishuippu voi tosin olla haasteellinen hetki, sillä kaloilla on yllin kyllin muutakin suuhun napsittavaa kuin perhonsitojan mestariluomukset ja ilta pimenee nopeasti vaikeaksi kalastaa. Silloin voi olla viisainta keskittyä vain tiettyihin paikallistettuihin ja ruokaileviin kaloihin, joille on varmuudella mahdollista heittää.

Jos yökalastus ei onnistu loistavasta hätsistä huolimatta, niin aamu on usein iltaa viisaampi. Yön jälkeen aamun sarastaessa kalat saattavat olla vielä matalassa ja muutaman tunnin ruokatauon päätteeksi hyvällä otilla! Vaaleasävyinen streamer on koitunut monen kalan kohtaloksi aamun valjettua.