Jäiden sulamista kannattaa seurata, niin kesäsaaliitkin paranevat.

Virrat on suomen ainoa monikollinen kaupungin nimi. Nimihistoria viittaa myös siihen, että pitäjässä on ollut paljon vesistöjen virtapaikkoja. Aikoinaan vesireitit olivat hyvin tärkeitä kulkuväyliä ja kaikki poikkeavuudet huomioitiin. Näin se on nykyisinkin – tasainen tie ei herätä tunteita, mutta töyssyt ja kiperät mutkat huomataan sekä muistetaan. Kalastajien kannattaisi katsella näin keväisin poikeavia virtauksia ja myös muistaa ne kesällä. Tästä voi olla hyötyä jopa saaliin lisääntymisenä. 

Kotitaloni on Virroilla ja virtojen äärellä. Herraskosken ja Makkaraojan virtaukset yhtyvät Marttisenalainen nimisellä vesialueella (lähtökuva), josta puolestaan Keiturinsalmi imee vesiä alavirtaan. Virtavedet ovat osa elämääni ja niiden seuraaminen sekä lukeminen on opettanut myös huomioimaan muutamia asioita, joita ei välttämättä kaikki ole panneet merkille.

Virtaussuunnat muistiin

Pilkkijäille ei ole enää etelässä asiaa, mutta silti jäiden lähtöä ja sulamista on hyvä seurata. Etenkin sitä, miten jää sulaa ja mistä. Virtaukset kuljettavat vettä ja jää sulaa virtapaikoista muita alueita nopeammin. Luonnollinen juttu, mutta sama virta ja virran suunta on vedellä myös kesäisin. Virtapaikat ovat aina keränneet kaloja, kun virta tuo tullessaan ruokaa. Virtapaikat ovat eräänlaisia ruokaputkia, joiden ääreen kertyy helposti pikkukalaa normaalia runsaammin ja missä on pikkukalaa on myös petokalaa.


Hyvä esimerkki on valtatie 23 laidassa oleva vesialue, joka näkyy myös aloituskuvassa. Takaoikealle laskeva Makkaraoja puskee kääntäen vetensä suoraan Herraskosken suuntaan (vihreä nuoli). Puron loppuliukuun on ajan saatossa muodostunut matalikko, joka ohjaa vettä poikkeavasti. Pohjan profiilia puronsuulla tuntematon arvioi helposti kartasta katsoen sekä rannalla seisten, että veden pitäisi poistua suorempaa Keiturinsalmen rautatiesillan suuntaan (punainen nuoli). Pitkäaikaisen kokemuksen myötä vihreän nuolen suunta antaa kesäisin keskimääräistä paremmin kaloja kuin punaisen nuolen suunta/alue. Jäiden sulamista siis kannattaa opiskella, sillä jäiden sulamisen alkaessa ollaan usein vielä normaalien kesävesien korkeuksissa – ennen tulvavesien nousua.

Pyörteetkin kannattaa huomata

Myös jokien välilampien ja lompoloiden virtauksia voi seurata ”sillä silmällä”. Usein purojen ja jokien virtaukset tekevät ennalta arvaamattomia pyörteitä pohjanmuodoista johtuen. Nämä oudot pyörteet ovat myös niitä ruokaputkia, jotka kuljettavat ravintoa kaloille. Välilampien jäihin saattaa muodostua sulareikiä, joista on vielä reilusti matkaa laajemmin auki oleviin suliin. Nämä sulamisen paljastamat pyörrepaikat kannattaa myös pistää merkille ja uhrata kesäkalastuksessa niihin muuta enemmän aikaa. Näistä nappaa usein muuta aluetta paremmin, kuten mallikuvassa metsän edustalla.

Virrankoko kertoo kalaisan alueen laajuudesta 

Myös siltojen ja rumpujen virtauksia kannattaa seurata. Virran suunta kertoo usein kumpi puoli on parempaa aluetta eli alavirta on poikkeuksetta tuottoisampi. Myös virran koko eli pituus- ja leveysvaikutus kannattaa huomioida. Erityisesti pikkukalat ovat mielellään juuri virran vaikutusalueella ja petokalat siinä laitamilla tai pohjalla virran alla, ”jääkaapin lähettyvillä”.

Pilkkijäiden sulamista ei siis kannata jäädä kotiin murehtimaan vaan mennä kiertelemään virtavesien äärelle, kuitenkin turvallisesti rannalla pysyen ja katsella tai jopa kuvata virtausoloja. Kenties jäiden sulaminen paljastaa aiemmin huomaamattomia virtaussuuntia kotiveltäkin ja niiden myötä  uusia ottialueita kesävesillä liikkuville.
Turvallisesti (rannalta) sulavia kesävesiä katselemaan!