Etelän jäille ei ole pian asiaa  – Lapissa vielä kisataan 

Talven ”jääkausi” oli lyhyt ja heikonlainen. Syksyn jäät tulivat myöhään ja pakkasten tullessa jäälle ruimi lunta sopivin välein, ettei kunnon jäitä ainakaan etelään tullut lainkaan. Osalle vesiä ei ollut menemistä entiseen tapaan – jääteitä jäi monin paikoin avaamatta ja auraamatta.
Pääsiäisen ajan kylmä kausi venytti pilkkikautta mukavasti, mutta nyt varmasti jäät menevät sellaisella vauhdilla, ettei ainakaan järjissään olevat etelän jäille ehdoin tahdoin lähde henkeään uhmaamaan. Tuoreen jäätilanteen näet tästä. 

Suomi on pitkä maa ja pohjoisen vesille pääsee pilkille vielä kuukauden päivät ja onhan siellä Lapissa niitä kuuluisia ”kelkkakisojakin”, joihin takavuosina katalasti vietiin voittokalat termospullossa matkaeväänä. Kelkkapilkeistä on vuosien saatossa muovautunut melkoinen Lapin tapahtuma, jossa arvalla on paljon suurempi osuus kun kalamiestaidoilla. Osa ei edes jäälle aio, vaan nautiskelevat terasseilla virvokkeita ikeniään paistatellen ja luottavat arpaonneen. Saahan sitä kisailla kukin tyylillään, mutta toivon mukaan kaikki tapahtuu rehellisesti. Kireitä siimoja kaikille kisailijoille!

Talven oma pilkintä jäi vähäiseksi. Sanonta ”pojasta polvi paranee” on varsin osuva, sillä perheen ehdottomasti aktiivisin kalastaja on ollut Ahti-poika, joka on ehtinyt kavereineen moneen kertaan aina madepilkiltä koukkujen pitoon. Syöttikalat on tietenkin pilkitty. Kalastuksen pariin on eksynyt talvena aikana muutama uusikin nuorimies, jota olen seurannut ilolla.

Koukut on pidetty välivedessä ja niistä on tullut haukia, muttei ylenpalttisesti, eikä isoja. Kaikki koukkuhauet ovat pysyneet alle 5 kg, useimpien ollessa 1,5-2,5 kg. Ruodotonta haukifilettä on päästy paistelemaan tai tehty kalapullia. Haukipullat ja -fileet ovat maistuneet hyvin koko perheelle. Kaupan ruoka on kallistunut sitä vauhtia, että varmastikin kotitarvekalastus tulee lisääntymään, mikäli hinnat kohoavat edelleen samaa vauhtia. Ensi kesä tulee vietettyä entistä enemmän kalavesillä, ruokakaloja pyytäen.   

Yhtä asiaa en hyväksy, enkä käsitä – miksi kalatiskeihimme kuskataan maapallon ääristä ties mitä ja missä kasvaneita kaloja. Mikä niiden hiilijalanjälki on? En myökään usko, että ne pärjäävät alkuunkaan kotimaiselle kalalle niin laadussa kuin maussa. Makunsa kullakin, mutta omassa suussa muikkua parempaa ei olekaan. Itse en kalasta ainakaan toistaiseksi verkoilla, joten ostan kyllä kotimaista kalaa – muikkua.  Sitten on vielä muitakin kysymyksiä. Onko vieraita kaloja kunnolla tutkittu ja kestääkö niiden pyynti lähtöpäässään niin eettisesti kuin kalakantoja ajatellen kestävästi?   

Ja jos haluaa erilaisia kalastuskokemuksia sekä hyvän mielen,  maamme vesistä saa varmasti tuoretta sekä laadukasta kalaa ja bonuksena liikuntaa sekä raitista ilmaa. 
Joskus jopa sattuu pilkkiinkin erikoisuuksia, kuten pojan pilkkireissun ahven. Sen selkäevä oli poikkeuksellinen ja naurettava ”töpö”. Kalaa ”minievä” ei tuntunut vaivaavat mitenkään ja kyllä siinä nauru maittoi erikoisen töpöevän äärellä. Nauru pidentää ikää, joten taisi siinä kolahtaa jokunen vuosi lisää kalastusvuosia.