Kuka käskee hankikorreja kuoriutumaan?
 

Perhokalastajat odottavat kuin kuuta nousevaksi ensimmäisten hankikorrien (Taeniopteryx nebulosa) ilmaantumista koskien rantahangille. Uusi perhokausi on silloin alkanut.   
Tavan mukaan olen seurannut kotikoskella eli Herraskoskella hankikorrien kuoriutumisia jo pitkään. Aikaisin hankikorri on tepastellut Herraskoskella muistini mukaan 12. maaliskuuta, mutta normaalisti maaliskuun loppupuolella.


Herraskosken kuohut antavat viitteitä kosken humusveden väristä. Selvä laihan teen sävy, kun taas parikymmentä kilometriä itään Kotalan Koskilla aletaan olemaan lähempänä kahvinruskeaa humusvettä.

Maaliskuun 11. piipahdin katsastamassa tilannetta, mutta ainuttakaan korria en silloin bongannut. Sunnuntaina 18.3 oli upea ulkoiluilma ja kiertelin iltapäivästä Herraskosken rantahangilla tunnin verran, mutta ainuttakaan hankikorria en nähnyt. Toki niitä on saattanut jokunen jo ollakin ja ensimmäisten ilmaantuminen on vain ajan kysymys. Viime vuonna ensimmäisen hankikorrin bongasin 20.3. ja kuoriutumishuippu osui huhtikuun alkuun. Satunnaisia tunnustelijoita voi kuoriutua jopa viikkoja ennen varsinaista kuoriutumishuippua. Vuosittain paras kuoriutuminen osuu Herraskoskella maalis-huhtikuun taitteen paikkeille – viikko suuntaansa, useimmiten kuitenkin huhtikuun puolelle.


Tämän hankikorrin kuoriutumisen kuvasin 28.3. 2007. Kuoriutuminen alkoi muutaman minuutin yli puolenpäivän ja kuoriutumisponnistelu ulos toukkanahasta kesti noin 15 minuuttia. Siivet ovat alkuun pelkkiä ruttukasoja ennen oikenemista. 

Kirkkaassa vedessä kuoriutuu aiemmin 

Itse en varmuudella tiedä mikä ohjaa hankikorrin kuoriutumista, mutta sen olen huomannut, että kirkkaammissa vesissä hankikorrien pääjoukot kuoriutuvat poikkeuksetta humuspitoista Herraskoskea aiemmin – sijaitsi ne sitten hieman etelämpänä tai pohjoisempana. Mm. Rautalammin reitin koskilla, Tainionvirralla, Läsänkoskella on jo tänä vuonna nähty korreja ja kalastettukin menestyksekkäästi. Näillä kaikilla koskilla on kirkkaampi vesi, kun taas humusvesien koskilta, kuten Herranen, ei juuri ole raportoitu korreista.
Mikä sitten saa korrit kuoriutumaan? Veden tai ilman lämpötila ei niiden kuoriutumiseen suuremmin vaikutta. Toki kylmät pakkaset jarruttavat kuoriutumisia, mutta eipä viime aikojen aurinkoiset päivätkään ole Herrasen korreja innostaneet.


Herraskosken niska-alueella on kaloja läpi vuoden. Korriaikaan alueella voi nähdä ruokailevia kaloja, mutta usein alemmat alueet ovat kuoriutumishuippujen aikaan paremmassa ”tikissä”.

Olen lukenut, että päivän pituus olisi ratkaiseva seikka kuoriutumisajankohdan määräytymisessä. Tämä kuitenkin herättää hieman kysymyksiä, sillä onhan se päivän pituus samaa luokkaa niin Kuopiossa, Mikkelissä ja Lahdessa kuin Virroilla. Miksi näiden Itä-Suomen paikkakuntien läheisillä koskilla sitten on jo hankikorreja, mutta Virroilla tai humusvesien koskilla ei?


Herraskosken sula vetää puoleensa laulujoutsenia läpi vuoden ja lähistöllä on myös pesinyt joutsenpari. Olen lukenut, että joutsenet syövät myös hyönteisiä, joten hankikorrit saattavat olla myös joutsenille ”odotettua herkkua”, ei vain perhokalastajille.

Omia ajatuksia

Oman epätieteellisen teorian perusteella päivän pituus lienee on yksi tekijä, mutta tähän pitäisi lisäksi huomioida pohjaan tunkeutuvan valon määrä. Ehkä muutakin?
Valo vaikuttaa moniin elollisen elämän tapahtumiin. Tunnistan jopa itsestäni, että nautin auringosta ja synkkä syksy vetää mielen maahan. Valon määrän vaihtelu voisi vaikuttaa mm. korrien hormonitoimintaan ja ohjata niitä talven edetessä oikeaan kuoriutumishetkeen.
Valo ei läpäise humusvettä kirkkaan veroisesti, joten humuvedessä korritkin ”kypsyvät” hitaammin. Tämä selittäisi myös kirkkaiden vesien aiemmat kuoriutumiset.


Aina kaikki ei mene ns. putkeen ja kuoriutuminen epäonnistuu.

Muistan hyvin vuosien varrelta pari talvea, jolloin oli pitkiä aikoja aurinkoista ja kirkasta säätä – juuri näinä vuosina Herrasenkin hankokorrien pääjoukot kuoriutuivat jo maaliskuun puolella. Synkempinä ja vähemmän aurinkoa paistaneina talvina korrit ovat kuoriutuneet pikemminkin huhtikuun puolella. Ja tummemmalla vesireitillä Kotalassa kuoriutuminen on yleensä Herrastakin myöhäisempi.  En tiedä onko joku tutkinut asiaa tieteellisen tarkasti, mutta oma poikkitieteellinen päättelyteoria tuntuu ainakin tällä hetkellä varsin loogiselta. Toki voin olla väärässäkin ja minulta on jäänyt huomioimatta joku oleellinen muuttuja, mutta ilman parempaa ja tutkittua tietoa luotan toistaiseksi omaan päivän pituuden ja pohjaan osuvan valomäärän yhteisvaikutuksen teoriaan.