Talvipäivän seisaus on vuonna 2011 minuutilleen 22. joulukuuta klo 7:30.

 

Hurraa, tästä hetkestä eteenpäin ollaan menossa valoa kohti ja uuteen kesään. Vanha sanonta on, että Tapanina päivä on jo kukonaskeleen pidempi ja vuodenvaihteessa sen huomaa jo hidas hämäläinen, siis minäkin.

Joillekin syksyn hämäryys ja talven kaamos sopivat hyvin, mutta ainakin itse kuulun niihin, joille ei pimeys sovi. En osaa sanoa, miten tuosta valosta sitten ihminen kykenee saamaan energiaa, mutta tunnen olevani paljon tarmokkaampi valoisina aikoina.
Tämä syksy on ollut erityisen pimeä ja sen on huomannut ”laiskuutena” tiettyihin vähemmän kiinnostaviin kotitöihin, joihin ei ole ollut aivan pakko ryhtyä.
Myös blogien kirjoitus ei ole maistunut yhtä mukavalta kuin aurinkoisina aikoina. Syysluonnossa ja hämärässä ajassa on toki hienojakin hetkiä erityisesti kameran kanssa, mutta ne hetket eivät saa nostettua pimeän ajan ”pörssikäyrää” plussan puolelle.

Minulle talvipäivän seisaus ja tieto päivän pitenemisestä tuo hyvän mielen – vaikka aika juuri nyt onkin synkeän mustaa. Luvassa on vielä musta Joulu, mutta eiköhän tästä elämä taas lähde rullaamaan myötämäkeen valon lisääntyessä. 
Joskus yritin jopa selvitellä tutkimuksia valon biologisesta vaikutuksesta, mutta selvisi vain, että asiaa ei vielä tunneta riittävästi ja tutkimuksia on vähän. Valon vaikutusta penkoessa löysin sattumalta mielenkiintoisen artikkelin keinovalon historiasta, joka sopii pihviksi tähän pimeyteen ja mielenkiintoiseksi luettavaksi valosta keksintönä.  Kesä on tulossa, Tapaninpäivän jälkeen jaksaa jo paremmin kirjoitella!