Suomenselän alueelta on löytynyt tänä syksynä erinomaisen hyvin suppilovahveroita – vielä ehtii sienimetsään!

Suppilovahveroita on saanut kerätä ämpärikaupalla – ilman hirvikärpäsiä. Ehkä maan muillakin kolkilla kannattaa poiketa tarkistamassa sienitilanne.

Hirveitä kärpäsiä
Tämä syksy on ollut märkä ja lämpötilakin on pysynyt melko hyvin plussan puolella paria pakkasyötä lukuun ottamatta. Näiden pakkasöiden ehdoton hyöty on ollut hirvikärpästen tuho. Ainakin itse hirvikärpäsille allergisoituneena arvostan niiden poissaoloa. Jos yksikin puree haen suosiolla antibioottikuurin – muuten puremakohta ei rauhoitu lainkaan, vaan puremakohta leviää, vuotaa ja kutisee kuukausia. Harmillista ja täyttä totta.

Omat puolukka-, sieni- ja metsäretket ovat hirvikärpästen pahimpaan aikaan syksyllä vähentyneet selvästi ja metsään menoon pitää olla hirvikärpäsaikaan selvä syy – huvikseen en sinne lähde. Edes suojautuneena, sillä verkkotakki päällä en nauti olostani.
Syksyn yöpakkasten tullen lähden taas mieluusti luontoon, sillä pakkanen nujertaa ainakin valtaosan hirvikärpäsistä. Uusia kärpäsiä toki voi vielä syntyä lämpiminä päivinä, mutta määrät ovat pieniä ja vuorokauden ajankohdan valinnalla voi säästyä niiltäkin – aikainen aamu on ötökkävapaata aikaa. Näin lokakuun lopulla on siis hyvä aika lähteä sienimetsään – suppilovahveroita hakemaan. 

Nyt suppiloita keräämään
Yksi helposti tunnistettava sieni on suppilovahvero. Sitä esiintyy yleisenä sammaleisissa havumetsissä myöhään syksyllä. Antoisimmat suppilovahveropaikat olen löytänyt mäntyä kasvavista nuorista metsistä, joissa metsäkoneiden ajourien tiivistämä maa on nostanut suppilovahveroita ämpärikaupalla esiin. Ajourien ulkopuolelle ei juuri ole tarvinnut vilkuilla – toki sieltäkin löytyy, mutta harvemmassa. Oudoilta alueilta ”suppiloita” etsivän kannattaa kierrellä ensimmäisenä juuri ajourat läpi, niin sienisaaliskin on todennäköisin.
Suomessa suppilovahveron paras aika on syyskuun loppupuolelta lokakuun loppuun, mutta syksyn kosteudesta ja lämpimyydestä riippuen niitä voi löytyä hyvin vielä läpi marraskuun. Ensimmäisten pakkasten ja jopa sulaneen ensilumenkin jälkeen voi vielä lähteä sienimetsään ja kerätä viimeiset suppilovahverot talteen vaikkapa Jouluna – kelien osuessa kohdalleen.


Suppilovahvero osaa piilotella syksyisen metsän sammalikossa pudonneiden lehtien ja havujen alla. Kun niitä ”oppii näkemään”, niin sienikorikin täyttyy joutuisasti.

Tänä syksynä perheemme on löytänyt suppiloita paremmin kuin koskaan – ämpärikaupalla. Niitä on nyt syöty tuoreeltaan keittona, kastikkeena sekä lihapullina. Loput on säilötty pakastamalla. Parhaimmillaan sienet ovat tuoreeltaan, jolloin niiden aromit ja maku ovat luonnollisimmillaan. Suppiloita voi ainakin kuivata ja pakastaa, muita säilytyskonsteja niille en ole kokeillut. Ehkä joku toinen osaa kertoa muista tavoista ja niiden onnistumisesta. 

Sienipullia mutustaessa tuli mieleen, että hirvimiesten kannattaisi varmaankin kokeilla hirvenliha-suppilovahveropullia. Niiden maku lienee hieno ”riistametsäinen”. Itse en metsästä, joten meidän perheen on tyytyminen tavalliseen paistijauhelihaan.

Linkit:
Omissa kokintaidoissa ei ole suurta kehumista, joten olen kerännyt blogin loppuun netistä kaivettuja suppilovahveroreseptejä ja hieman sienitietoa. Ja Googlella löytyy lisää. Maukkaita sienireissuja!

Keittoreseptejä:
Kotiliesi.fi
hs.fi
svenska.yle.fi

Piirakkaohjeita:
arlaingman.fi
kotikokki.net
pullahiiri.com

Kastikereseptejä:
reseptivihko.net
kotikokki.net
karppaus.info

Sieni-lihapullia, suppilopikkelssiä jne..
hs.fi suppilovahveroreseptejä

Asiaa sienien pakastamisesta
keittotaito.com

Asiaa sienien kuivaamisesta
kotiliesi.fi

Yleistä sienitietoa netissä:
sieniopas.info
arktisetaromit.fi
evira.fi-kauppasienet
wikipedia-sienet