Elokuu päätti kesän ja syksy on alkanut. Kalastuskausi vaihtuu parempaan – vapa taipuu kesää monipuolisemmin.  

Kesä on ohi – alkoi syksy. Surullista? Ehei, vaan syyskuu tarkoittaa ainakin itsellä kauden vaihtumista toisiin vesiin. Kosket saa jäädä odottamaan tulevaa suvea ja katse suuntaa järville. Toki tässä ehtii vielä hyvästelemään tutut ”kotikosket” ennen 11.9. alkavaa kuturauhoitusta, mutta käytännössä kesäkausi on pulkassa. Syyskuu tuo tulessaan monta muuta mahdollisuutta kalastukseen.

Ahventa
Ahvenet hakeutuvat parviin, jolloin niitä on ilo kalastaa – saalista nousee hyvin ja sopivan paikan löydettyään on hyvä katsoa välillä saalismäärää ja lopettaa ajoissa – perkaaminen vie yllättävän kauan. Jigailu on tehokasta ja pohjalle pääsee myös perholla – vaikka sitten jigikoukkuun sidottuna. Kausi jatkuu usein lokakuulle.

Kuhaa
Eikä pidä unohtaa kuhia. Kuhat kyllä hukkuvat lämpimän veden kesäpaikoista, mutta jyrkistä penkoista ja syvän keskeltä pakkojen päältä niitä saattaa vielä löytää. Toki kuhan löytäminen vaatii enemmän työtä, mutta etsivä löytää – … tai sitten ei.

Haukea
Myös hauet nousevat vesien viilentyessä kesää paremmin heittokalastajan ulottuville. Hauki käy hanakasti niin vieheisiin kuin perhoihin – jopa pinnassa käytettäviin, mutta pinnasta hauki ei kovin kauaa hae – korkeitaan syyskuun. Haukikausi kuitenkin venyy aina jäiden tuloon saakka.

Siikaa
Siika on omassa syyskalenterissa odotettu saaliskala. Kesä-heinäkuun taitteen upea ison siian suursurviaisaika on ohi, mutta vesien viilentyessä isot siiat nousevat muutamilla järvillä uudelleen pintaan, jolloin niitä on herkullinen tilaisuus yrittää. Siika on useimmiten vaikea pyydettävä ja monet kerrat sitä on joutunut ja joutuu jatkossakin nöyrtymään. Siikoja ei oteta – niitä saadaan. Siikoja voi saada aina jäiden tuloon saakka, mutta syyskuu on ainakin omilla siikavesillä ollut suosiollisinta siika-aikaa.

Kirjolohia
Istutuslampien kirjolohet ovat näin kauden loppupäässä parhaimmillaan. Kirre on kevätkutuinen kala, joten mäti tai kutuvietti ei ole kirren tai pikemminkin sanottuna – kalastajien riesana. Kirre tankkaa talvea varten ja on parhaimmillaan. Kesän lämpimien vesien ”mullanmaku” on poissa ja muutenkin kalat ovat loistokunnossa. Kesän istutuksista on pitkä aika ja kirret ovat oppineen varomaan monenkirjavan viehetarjonnan. Syksyn kirre voi olla todella ronkeli ja paha vastus – usein niitä saa vain perhoilla, eikä aina silloinkaan. Myös kirrelammilla joutuu usein tilanteisiin, ettei kaloille kelpaa mikään – tai sitten kaikki. Syyskuu on erinomaista kirreaikaa. Kausi jatkuu aina jäiden tulooon saakka, mutta loppukausi muodostuu aina vain vaikeammaksi, mitä pidemmälle kausi etenee. Upposiimoille on käyttöä aivan kauden lopulla – pintaelämä hyytyy olemattomaksi.

Syksy tuo tullessaan myös monia muita kalastusmahdollisuuksia, joita en juuri kesällä harrasta. Tässä yhteydessä nämä viisi edellä mainittua kalalajia riittäköön kertomaan, että mennyttä kesää ei kannata surra – syksy on ainakin oman mittapuun mukaan kesääkin otollisempaa kalastusaikaa. Kesän tuskastuttavat helteet ovat syyskuussa ohi ja keskilämpö huitelee Keski-Suomen korkeudella 10-15 asteen paikkeilla – siis mitä parhainta kala- ja ulkoilukeliä. Kireitä syyskuun siimoja!