Alkukesä on marjamailla kriittistä aikaa. Pakkanen tai kuivuus voi viedä sadon – pölyttäjiäkin tarvitaan.

Marjastajien marjakausi alkaa jo alkukesällä. Marjojen kukinta-aika ja kukinnan onnistuminen on yksi etappi hyvään satoon, jota kannattaa seurata. Luonnossa on monta muutakin tekijää, jotka vaikuttavat tulevaan satoon. Yöpakkaset, kuivuus, rankkasateet jne. saattavat myös vaikuttaa. Satonäkymiä on hyvä seurata pitkin kesää ja kenties löytää valmiiksi alueet, joissa sato on muuta runsaampi. Luonnossa kannattaa pitää silmät auki.

Mustikka kukkii
Kukkivat kukat on yksi tärkeimmistä asioista, mutta kukat tarvitsevat myös pölyttäjiä – ilman pölyttäjiä kukat ovat kuin auto ilman polttoainetta.  Juuri nyt on Suomenselän alueella mustikka hienosti kukassa ja satonäkymät ainakin tällä hetkellä hyvät. Selvää on, että nyt ei ainakaan tarvittaisi yöpakkasia, sillä kylmä veisi varmasti kukat ja sadon. Sääkarttoja katsomalla ainakaan etelään ei pakkasia ole luvassa – hyvä niin.

Kevättä seurataan myös netissä ja kartta kertoo saman, minkä itsekin olen havainnut mustikoista. Erityisesti vesistöjen rantamilla näyttäisi olevan hyvin mustikka kukassa – laajemmin metsissä en ole toistaiseksi ehtinyt käymään. Onnistunutta satoa pääsee sitten poimimaan heinäkuun loppupuolella.
Puolukka on niin kukinnaltaan kuin kypsymiseltään hieman myöhäisempi. Aivan vielä ei ole puolukan aika, mutta varsin pian myös puolukka kukkii.

Ihmeellinen luonto
Monet pörräävät ötökät kimalaisista alkaen ovat kukinta-aikaan sadolle tärkeitä. Pölyttäjiä, että marjasato varmistuisi. Kimalainen on ahkera pörrääjä ja ehkäpä tärkein mustikan pölyttäjä. Kimalaisilla on jaloissaan luonnon muovaamat maljat siitepölyn kuljettamista varten. Usein näkeekin kimalaisten jaloissa isoja siitepölypalleroita ja ne ovat syntyneet juuri tuon ”kuljetuskupin” myötävaikutuksella. Onnistunut pölytys takaa hyvän sadon ja tuleville vuosille lisää mustikoita – mettä sitä kerääville kimalaisille. Molemmat hyötyvät. Tästä ei voi muuta todeta jälleen kerran, että luonto on ihmeellinen.

Makoisia jalkapalloja
Jäin tässä iltana eräänä seuraamaan kameran kanssa kimalaisen touhuja. Väsymättä se kiersi ja pörräsi mustikankukasta toiseen eikä juurikaan antanut kuvaamiseni tai läheisyyteni vaikuttaa. Kauaa siinä ei kukassa kuhnittu, kun jo siirryttiin seuraavaan. Kuvia tuli paljon, mutta onnistuneet olivat todella vähissä – hämärä ilta ei auttanut asiaa.

Kimalaisen jaloissa on eräänlaiset maljat, joihin siitepöly kerääntyy hauskoiksi keltaisiksi palleroiksi. Nämä ”jalkapallot” auttavat mustikankukkien pölytyksessä.

Tässä hiljattain joku kertoi, että nuo pallukat olisivat suuressa maailmassa jopa herkkusuiden kauppatavaraa – sekoittavat niitä kuulemma erikseen kerättyyn kukkameteen ja tekevät omaa ”hunajaa”. Varmasti kallista ja kenties herkullisen maukastakin, mutta itsellä kyllä herää kysymys, että onko tuossa herkuttelussa järkeä. Itselle kyllä riittää tavallinen mehiläishunaja – makoisaa sekin ja jätän kimalaisten siitepölypallot mustikoiden ja puolukoiden pölytykseen. Näillä näkymin loppukesästä on odotettavissa hyvä mustikkasato ja toivon mukaan myös puolukan kukinta onnistuu.