Lumien alta paljastuu jalanjälkiä, joiden jättämisestä luontoon voisi myös olla huolissaan – ei vain hiilijalanjäljistä. 

Maailman suurimmat kaatopaikat
Kaikki tietävät, kuinka tärkeää on siivous. Vanha sanonta, ”puhtaus on puoli ruokaa” on osoittautunut monessa asiassa napakymppiin osuvaksi.
Omat ajatukset tuosta ”puhtaudesta” liittyvät usein vesiluontoon. TV:stä on tullut dokumentteja, joissa on kerrottu ihmisen suuressa viisaudessa mereen ajamasta roskamassasta, joita sitten on löytynyt pitkin poikin aina kaukaisimpia valtameriä myöten. Itse asiassa valtameret ovat maailman suurimpia kaatopaikkoja
Ikävintä on, että nämä roskalautat eivät ole harmittomia, vaan tuhoavat ja tappavat luontoa. Ja pitkin rantoja ajautuessaan roskamassat aiheuttavat ihmisillekin monenlaista muutakin haittaa – maisema ja matkailu kärsii eikä siivoaminenkaan ole ilmaista.
Muovi on yksi ihmisen suurista keksinnöistä, mutta muovi ei kuulu luontoon. Luonnon eliöt ja otukset eivät kykene käyttämään muovia ravinnokseen tai edes hajottamaan sitä. Ja ikävintä on, että miljoonia merellä eläviä lintuja ja nisäkkäitä kuolee vuosittain ihmiskunnan muovijätteisiin.

Toteutumaton idea
Isossa maailmassa kaikki on isoa ja usein todella likaista, mutta kyllä mekin osaamme sotkea. Eikä juuri kukaan halua siivota. Olin liki 20 vuotta takaperin Virtain kaupungin ympäristötoimistossa töissä. Tehtäväni oli tuolloin kehitellä järkeviä ja mielekkäitä työkohteita työllistämistuella palkatuille pitkäaikaistyöttömille. Virroilla on runsaasti vesistöä, mm. Runoilijan tien laivareitin pohjoinen päätepiste Virrat – Tampere reitillä sekä pienempiä järviä runsaasti.

Ideoin tuolloin keväälle heti jäiden lähdön jälkeen rantasiivouskampanjan, jossa työllistetyt olisivat kiertäneet veneillä rantoja ja keränneet alueittain tai kyläkunnittain suosituimpien ja näkyvimpien järvien tai niiden osien roskat nippuun, josta ne olisi sitten keskitetysti kuljetettu kaatopaikalle. Kaikkia ei varmasti olisi saatu kerralla, mutta pala palalta alueita olisi käyty läpi ja saatu rannoille kuulumaton ja maatumaton jäte vähemmälle. Muovikassit, stryroxin palat, kanisterit yms. luonnossa hajoamaton roju olisi ollut pois rannoilta. Työporukka piti asiaa hyvänä ja myös motivaatio oli korkealla – jopa veneet olisi löytynyt työporukalta itseltään, mutta päättäjätahoa vesistön siivous ei puhutellut riittävästi ja miehet komennettiin muihin hommiin. Harmi, sillä projekti olisi näyttänyt nopeasti, kuinka paljon ja millä aikataululla rojua olisi kyennyt keräämään – sitä myöten laskemaan myös kustannuksia rantakilometreille. Kustannuksiin olisi tullut auton ja veneiden kulukorvaukset, jätteenkäsittelyn suojavaatetusta, roskasäkkejä sekä ison roskalavan vuokra. Palkkakustannukset kulkivat joka tapauksessa – työporukka oli olemassa.
Mielestäni idea oli hyvä ja on edelleen. Edellä kerrotun vesistönsiivousidean saa toki jatkojalostaa toteutukseen saakka, jos siinä olisi hyötyä.

Järvien ja meren rannat eivät ole Suomessa vielä (ainakaan kaikin osin) lohduttoman roskaisia, joten niiden siivoaminen ja puhtaana pitäminen ei liene mahdotonta. Suosituimpien paikkojen siivoamisesta kannattaa aloittaa. Kun alue on kerran puhdistettu, niin uusia roskia ei sinne tule ihan niin helposti – ihmiset ovat tulleet fiksummiksi ja puhdasta aluetta ei mielellään heti roskata. Valmiiksi roskaisella alueella ei sitten ollakaan niin tarkkoja, jos jotakin ”putoaa”. Pientä siisteyden parantumista on paikoin ollut havaittavissa ja se kannattaa huomata – hienoa!

Saa siivota
 Ja jokainen voi toki omillakin reissuilla noukkia niin omat kuin myös muidenkin roskia pussiin ja toimittaa ne oikeaan roskiksiin. Ja kaikkien pitäisi jatkossa kerätä roskansa luonnossa kulkiessaan mukaansa ja hoitaa ne oikeisiin roskiksiin – että luonto säilyisi mahdollisimman puhtaana.
”Mitä ei silmä näe – sitä ei sielu kaipaa” sanonta on myös hyvin konkreettisesti monista yhteyksistä tuttu – valitettavasti. Se mikä kokonaan uppoaa, on poissa silmistä ja mielistä. Vesistöön heitellään kaikki mahdollinen ja myös osa uskomattomasta. Siltojen alustoja on puhdistettu mitä kummallisemmista esineistä – polkupyörät ovat niitä tavallisimpia.

Herraskosken sillan alta ”ongittu” ompelukone. Veden laskettua loppukesästä 5 v. takaperin pohjasta pilkotti jokin vaalea, josta lähes lyötiin vetoa mikä se voisi olla – kukaan ei muistaakseni osunut oikeaan. Kone oli ollut siellä jo jonkun aikaa, sillä sen pintaan oli kiinnittynyt melko runsaasti eri asteisia vesihyönteisten toukkia. Kone pääsi jäteaseman lajitteluun, minne se kuuluikin.

Puhtaudesta vielä
Meillä ei ole valtamerien roskalauttoja ja Suomi on muutenkin harvaan asuttu sekä moneen muuhun verrattuna ”puhdas” maa – ainakin monen ulkomaalaisen näkövinkkelistä. Puhtaudesta maksetaan tulevaisuudessa – vielä sitä ei ymmärretä.
Suomen puhtaus ja puhtaat vesistöt ovatkin tulevaisuudessa matkailuvalttimme ja hyvä asuinpaikka. Puhdas luonto on paras lahja tuleville sukupolville – kalastajille, metsästäjille, marjastajille, sienestäjille ja kaikille luonnossa liikkuville.
Pidetään siis luonto puhtaana – tehdään puhdistus!