Kevään ensimmäinen hankikorri avaa perhokalastajille oven uuteen kauteen – korrien bongaus on kevään merkkitapaus.  

Perhokalastajan kesä on kalastajakohtainen

Perhokalastajan vuosi jakautuu normaalisti kahteen osaan – kesään ja talveen. Kesällä kalastellaan ja talvi kulutetaan aikaa varustautuen tavalla tai toisella uuteen kesään. Hurahtaessani perhokalastukseen noin kolme vuosikymmentä sitten, perhokausi alkoi Vapunpäivänä ja päättyi kuturauhoitukseen syyskuun 10. Vappua odotettiin kuin kuuta nousevaksi ja kauden päätös häämötti aina inhottavan lähellä. Talvi oli pitkä.  
Silloisten ”perhokonkareiden kesä” oli vieläkin lyhyempi ja sitä kesti noin parisen kuukautta – juhannuksesta elokuun loppuun. Tosin, näinhän se tuppaa olemaan nykyäänkin. Vanhemmiten mukavuudenhalu vie voiton, eikä kylmissä tulvavesissä tai kylmillä säillä välttämättä kalasteta lainkaan. Näitä ”ikääntymisen” merkkejä olen huomannut itsestänikin, vaikka aikamoinen polte vesien ääreen keleistä ja olosuhteista riippumatta kytee edelleen sielussani.

Vuodet ja vuosikymmenet ovat tehneet perhokalastuksesta yhä enemmän ympärivuotisen harrastuksen. Jos vain kelit ja jäätilanne antavat myöten, saatetaan käydä kalassa koskilla läpi talven tai matkustetaan varta vasten kalastamaan ympäri maailman. Perhokalastuksesta on muodostunut osalle elämäntapa, joka seuraa mukana päivittäisessä elämässä.  Ja siinä usein saa olla mukana tavalla tai toisella ”venymässä” koko perhe.

Korrien bongailulla kesään

Oma ”perhokesä” alkaa nykyisin käytännössä siitä, kun näen ensimmäisen sumukorennon omin silmin. Se ei tarkoita, että välittömästi pitäisi olla myös heittämässä, sillä tavan mukaan perhonheittovuosi on korkattu jo paljon aiemmin – korrin näkeminen riittää kesäkauden avautumiseen omassa mielessä.
Useammankin kosken lähellä asuvana tulee käytyä pitkin vuotta käytyä katsomassa koskien tilaa ja lähikoskilta ne ensimmäiset sumarit eli hankikorrit ovat yleensä löytyneet.

Tänä vuonna bongasin ensimmäisen hankikorrin Herraskoskelta sunnuntaina 20. maaliskuuta. Se sattui kaahimaan siltapilarin kyljellä, josta ne nousi tolpan päähän seisahtaen siinä olevan lumikasan päälle. Kuin tilauksesta paria kuvaa varten, joista muutama peräti onnistui kohtuudella. Piipahdus Herraskoskella oli lyhyt, enkä ehtinyt muita korreja bongaamaan saati kalastamaan. Yhtään kalan tuikkia en huomannut, mutta mieltä tuo ensimmäisen hankikorrin näkeminen säväytti toden teolla – uusi perhokausi on avautunut!

Sumareita vai korreja?

Perhourani alkutaipaleella nykyisin tunnetusta hankikorrista (Taeniopteryx nebulosa) käytettiin yleisesti puhekielessä ja lehdissä sumukorento tai sumari nimitystä. Kuulin 80-luvun lopulla ensi kerran korrista ja se kuulosti tuolloin sanana ”oudon kornilta”, kun olin ehtinyt tottumaan sumukorentoon/sumariin. Parin viime vuosikymmenen aikana virallinen hankikorri nimi on kuitenkin yleistynyt kalastajien käyttökieleen saakka ja nykyään hankikorria käyttetään sumaria yleisemmin. Kieli elää.  

Olen muutamia kertoja onnistunut seuraamaan korrin kuoriutumista ja kieltämättä se on melkoinen voimanponnistus pieneltä hyönteiseltä. Nymfi elää vedessä, mutta hakee kuoriutumiselleen sopivan paikan vedenpinnan yläpuolelta ja ponnistaa ulos nymfinahkastaan. Toukan nahka repeää niskapuolelta, josta nymfi lopulta puskee itsensä ulos. Aina kaikki ei onnistu suunnitelmien mukaan ja osa kuoriutumisista voi epäonnistua. Kalat ja linnut saavat helppoa syötävää ja kevään korrien kuoriutuminen on kaloille muutenkin mieleen. Kevään ”sumariaika” voi tarjota kauden parasta pintaperhostelua. 


Juuri kuoriutuneen korrin siivet ovat selkäpuolella yhtenä ruttukasana. Alkuun korrin tulee odottaa siipisuonten täyttymistä ja siipien ojentumista. Korrin väri on aluksi ruskehtava, mutta tummuu hiljalleen lähes mustaksi. Lisääntymisen aika koittaa, mutta sitä ennen moni korri päätyy kalojen suihin. Tässä hetkessä asuu myös perhokalastuksen syvin olemus. Mikä onkaan hienompaa, kuin onnistua paikallistamaan pinnasta ruokaileva kala, huomata mitä se syö ja harhauttaa kala ottamaan ”ruokalistan” mukaisella jäljitelmäsidoksella. Yhtä heittoa enempäää ei tarvita. Kireitä siimoja!