Talvi on hyvää aikaa kirjojen lukemiseen. Viime aikojen hyytävät pakkaset ovat lisänneet halua sisällä pysymiseen – siis aikaa lukemiseen.
Joulun aika on omalla kohdalla ollut mieleistä lukuaikaa. Hyviä kalastukseen, luontoon tai wanhaan aikaan liittyviä kirjoja/lehtiä on mukava ahmia joulukinkun kera. Rauhoittua ja rentoutua. Oikeastaan viime vuosina tuo kinkku on jäänyt vähemmälle ja ahmittava kirjakasa vain kasvanut. Kirjakasa ei käy niin pahasti vyötärön päälle kuin kinkku. Näin pakkastalvena tuo kinkku ja ylensyönti on muutenkin vaarallista herkkua, sillä kylmällä liikkuminen ja kuntoilu jää vähemmälle – mukavuudenhalu vie voiton.
Joulun 2010 kirjakasaa katsellessa omalla yöpöydällä ei voi muuta kuin todeta, että ainakin valinnanvaraa on tarjolla – kirjakasa pursuaa luettavaa. Pari lukukirjaa kaivan tähän esiin – onnistuneen ja epäonnistuneen valinnan lyhyen kommentin kera. Ja suositukset ovat ”vahvojen kalastuslasien” läpi katsottuna, joten mainitsen sen heti aluksi. Kekkonen on kirjaston lainakirja ja Sireliuksen olen ostanut hyllyyn – kirjat ovat molemmat tuoreita, joten niitä löytyy niin kirjastoista kuin kirjakaupoista.
Juhani Suomi – Lohen sukua, Urho Kekkonen (Otava 2010)
Järkäle kirjaksi (n. 750 sivua), mutta niin oli itse Kekkonenkin. Kova äijä, jolla oli oma tapa vaikuttaa maan asioiden kulkuun – Kekkosta inhottiin tai ihailtiin. Kekkonen oli myös kalamies. Kalastus tarjosi valtiomiehelle ulospääsyn vaikeista hetkistä ja kalastuksesta muodostui Kekkosen intohimo. Kamerat seurasivat Kekkosta ja ministereitä – vapakalastus pääsi kuin varkain parrasvaloihin.
Kekkosen kaloista ja saaliista on paljon meheviä tarinoita, mutta lienee tullut selväksi, että Kekkonen niitti maineensa suurelta osin kanssakalastajien armosta ja avustuksella. Lohen sukua -kirjassa ei nimestä huolimatta tartuta urheilukalastaja Kekkosen legendaarisiin mainetekoihin – toki muutaman kalastuskuvan verran sivutaan aihetta. Muuten ihan mielenkiintoisesti Kekkosesta kirjoitettu kirja, mutta kalastusta kirjasta ei kannata hakea – paitsi nuo mainitut kuvat. Lohen Sukua en hyvästä kirjanimestä huolimatta kalamiehille suosittele – politiikasta ja Kekkosen ajasta kiinnostuneet sen sijaan saattavat löytää kirjasta mielenkiintoisia käänteitä kansakuntamme historiassa.
Juhani Suomi voisi kasata vielä yhden tuhdin opuksen, jossa käsiteltäisiin Kekkosen kalareissuja. Kekkosella itsellään oli tapana sanoa: – Ei kalastus ole minulle harrastus, se on vakaumus.
Paksu opus on täyttä asiaa – siis kalastusta. Vaikka suuri osa kalastukseen liittyvästä Sireliuksen kansatieteellisestä tutkimuksesta on erilaisia pato-, nuotta- ja pyydysviritelmiä, niin on mielenkiintoista todeta, että kyllä sitä ennen wanhaan on osattu kaloja pyytää mitä moninaisimmin keinoin. Sanooko kuolo-, same-, tarvonta- tai rynnäkköpyynti nykykalastajille mitään – ei ainakaan minulle ennen Sireliuksen lueskelua.
On täysin nykyihmisen itsensä ylistämistä ja vanhoja menetelmiä alentavaa ajatella, että kun ne ei ennen osanneet tai tienneet kalastuksesta mitään. Ovat ne tienneet!
Kun kirjan entisajan kalastusmenetelmiä katselee, niin osasta voi todeta, että ne ovat olleet varmasti hyvin tehokkaita – liiankin tehokkaita. Siis yli sata vuotta sitten.
Vapakalastajia kiinnostaa tietenkin kirjasta löytyvän ns. urheilukalastuksen osuus – sitä on noin kymmenys n. 450 sivun kirjasta. Selostuksia löytyy niin kesä kuin talvionginnasta, uistinpyydöistä sekä erilaisista onkimisista. Launi sekä velalla tai häivillä kalastus on nykyihmisille utopiaa – Sireliuksesta nekin löytyy.
Lisäksi tarinaa on niin ampuma-, pisto- ja iskukalastuksesta. Kaiken kaikkiaan Sireliuksen Suomalaisten kalastus on erittäin mielenkiintoinen kirja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita entisajan kalastusmenetelmistä – suosittelen lämpimästi!
