Kuhan ja kuha-ahvenen takaisinristeymä on ensimmäinen tieteen tuntema tapaus

Genetiikka eli perinnällisyystiede on kautta aikain kiinnostanut niin tutkijoita kuin kansaa ja muuttanut jopa maailmaa. Kaiken perustana on elämän ominaispiirre lisääntymiseen ja että jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan. Siitä seurannut rodunjalostus on yleensä tarkoitushakuista, mutta kyllä luonnossakin voi tapahtua monenlaista. Metsämiehille ovat tuttuja ns. korpimetsot eli metson ja teeren risteytymät, mutta näköjään myös kaloilla voi tapahtua risteytymiä – enkä tarkoita niitä surullisenkuuluisia evämakkaroita!

Kuha-ahvenen ja kuhan jälkeläinen
Porilainen Juha Heino sai jigillä lokakuussa 2009 Kokemäenjoen suistoalueelta 25-senttisen ja 136-grammaisen kalan, jolla oli sekä kuhan että ahvenen piirteitä. Kala lähetettiin Helsingin yliopistolle jatkotutkimuksiin, jossa tutkijoiden suorittama geenianalyysi osoitti, että kyseessä ei ollut kuhan ja ahvenen risteymä kuha-ahven vaan paljon harvinaisempi kuhan ja kuha-ahvenen takaisinristeymä. Kuha ja ahven kun ei ole muutenkaan herkkiä risteytymään.
Kun vanhemmat olivat kuha sekä kertaalleen risteytynyt kuha-ahven, perimästäkin oli noin kaksi kolmasosaa kuhaa ja yksi kolmasosa ahventa. Kun kalassa on enemmän kuhaa niin sitä voinee kutsua leikillisesti kuhveneksi!
”Kuhvenen” evät olivat kuin ahvenen, mutta kylkijuovia kuin kuhalla. Pää ja suomujen muoto, pyrstöeväruodot sekä kylkiviivasuomujen lukumäärä olivat ahvenen ja kuhan välimaastosta. Myös mätipusseissa oli molempien lajien rakennepiirteitä.

Porilaisen Juha Heinon jigaama ”kuhven” keskellä ja samoilta vesiltä pyydetty kuha ylinnä ja ahven alla muidenkin ihmeteltäväksi.  

Aiheesta ilmestynyt tieteellinen artikkeli löytyy osoitteesta http://www.annzool.net/ (pääsivun vasen yläkulma ”forthcoming”).

Vastaavia tapauksia tunnetaan Suomesta ja maailmalta vain yksi – Helsingin Laajalahdelta saatiin 1961 erikoinen ahvenkala, jonka ominaisuudet vastasivat hyvin pitkälle nyt tutkittua takaisinristeymää, mutta geneettinen vahvistus jäi puuttumaan. Vielä tuolloin ei kaloja kyetty tutkimaan geneettisesti, kuten nykyisin.

Sattumaa vai ei
Kun ensimmäisen kerran asiasta kuulin, tuli välittömästi mieleen Porin merialueen tila. Porin edustan merialueelta on ennenkin saatu kummallisuuksia – mm. silmättömiä silakoita. Meren pohja muutenkin on ollut laajoilta aloilta elotonta, kun nähtävästi Kokemäenjokea pitkin on valunut mereen myrkky poikineen vuosikymmenten saatossa. Tämän kaltaista kirjoittelua nostettiin ainakin lehdistössä esiin takavuosina. Herää pieni epäily, onko siis tämä kuha-ahvenen ja kuhan ns. takaisinristeymä ihan puhdas sattuma vai ei – saadaanko tulevaisuudessa Porista lisää kuhvenia?