Kalanistutukset puhuttavat ja herättävät ajatuksia – onnistuminen ja järkevyys ei aina toteudu.

Tiheä siikakanta jättää kalat  helposti”tikkusiikakokoon” – ravintoa ei riitä kasvuun.   

Kalaistutukset mietityttävät – kaikki haluavat toki enemmän saalista kalavesistään, mutta tehdäänkö viime hetkellä sittenkin vääriä tai hätiköityjä päätöksiä.
Suomi on monessa suhteessa muotivirtausten maa. Kun keksitään uusi ja ylistetty juttu, niin sen suosio nousee kuin viina alaikäisen päähän täällä Suomessa – humallutaan ja villiinnytään oikein kunnolla. Vasta seuraavana päivänä – krapuloissaan – jäädään miettimään, oliko se kouhotus sittenkään niin järkevää.

Siikaa, siikaa enemmän siikaa…
Kalavesien hoidossa on toisinaan vähän samanlaisia piirteitä ja itse olen vuosien saatossa tullut aina vain mietteliäämmäksi istutustarpeista, määristä, lajeista jne. Muistan hyvin, kun vuosikymmenet sitten kotoiseen Toisveteen mätettiin siianpoikaa oikein urakalla. Siikahan kasvoi Toisvedessä isoksi – ainakin järven oma kanta. Istutusten myötä siikaa saatiin hyvin, mutta se jäi auttamatta toivottua pienemmäksi – ikään kuin kääpiöityi. Myös muiden kalalajien hyvinvointi järkkyi – samalla taisi sekoittua ja mennä se vanha Toisveden oma isoksi kasvava siikakanta. Oliko istutettu siikamuoto sitten oikea – ehkä ei sekään, mutta itse näen, että vuosien siikatankkaus oli joka tapauksessa liian raju ja ylitsepursuava järven kestokyvylle – oliko edes tarpeen.
Käyköhän kuhan kanssa nyt samoin?  Toisveden siikakannat ovat alamäessä, kuten siikakannat ovat koko maassa laskussa. Voisiko syynä olla kuhien muodikkaat ”yli-istutukset” – luonnon oma tasapaino järkkyy?   

Istarilammen siikaistutuksia
Yläinen-Toriseva on istarijärvi Pirkanmaan pohjoiskulmassa, jonne myydään myös kalastuslupia. Järvessä on vielä hieman jäljellä vanhempaa aikoinaan Toisvedestä siirtoistutettua siikaa – siis juuri sitä ”hyvien siikaistutusten” satoa. Siikaa on ollut Torisevassa pitkään, mutta koko ei silti ole kasvanut. Perussiika on ollut 0,4-0,7 kg ja vauraimmat saattavat rikkoa kilon rajan. Näiden siikojen siivilähampaita en ole laskenut, joten en osaa sanoa mikä siika on kyseessä.


Tässä juurikin viikko takaperin saapui pieni erä siikoja Yläiselle-Torisevalle. Siiat olivat laitoksessa ruokinnalla kasvatettuja kesänvanhoja ja oikein hyvän kokoisia – pulleita ja isoja. Ne olivat ns. ”muksun” eli plaktonsiikaa. Myös vuosi takaperin istutettiin ja ilmeisesti kanta oli sama. Nyt järvessä on puolentuhatta uutta siikaa kasvamassa vanhojen tukena.
Tässä jäin vain miettimään siikojen sielunelämää niukalti tuntevana maallikkona muutamaa asiaa. Kuinka laitoksen ruokittu siika oppii syömään karussa istutuslammessa näin talvea vasten ja onko ko. planktonsiika sopivin mainitun istutuslammen kalaksi?
Osaan maamme järvistä on istutettu planktonsiikaa hyvällä menestyksellä, mutta onko karu rotkojärvi sopiva ja ruokaileeko tuo siika samoin näkyvästi pinnassa kesäisin kuin vanha kanta.

Myös istutettavaa siikamäärää ja sen kehitystä on syytä seurata tarkkaan – kasvaako kala vai ei.
Siika kiinnostaa kalastajia ja on myös kalastuksellisesti haastava kala – toisinaan ylivoimaisen vaikea. Toki mukaan sopii myös ns. helppoja päiviä, jolloin siika on syönnillään – saalistakin voi kertyä ja mikä parasta – siika on hyvä ruokakala.

Perhoon nuo Torisevan siiat ovat ainakin aikaisemmin ottaneet, mutta miten uusi ”laitosplanktonsiika” kelpuuttaa kalamiesten tarjoukset, perhot ja pilkit – jää tulevina vuosina nähtäväksi. Hyvin, huonosti… vai hyvin huonosti, vaikka onnistumisiahan sitä toki aina toivotaan.