Siilit eivät kiroile kuin sarjakuvissa, mutta siilin temperamentillä voisi kyllä heiman noituakin.

Siilit ovat symppiksiä
Kiroileva Siili -sarjakuva on saavuttanut muutamassa vuodessa suuren suosion – voittipa Kiroileva Siili laatuaan ensimmäisen Sarjakuva- Finlandian 2008.
Oikeat siilit eivät kiroile, mutta ovat omalla tavallaan yhtä sympaattisia ”piikkipalloja” – kuten sarjakuvahahmo.

Nuoruusmuistoja siilistä
Muistan siilit nuoruudestani 1960-luvulta mukavina otuksina. Siilejä näkyi aina silloin tällöin ja niiden elämää oli mukava seurata. Kaikkiruokaisina niille sitten kokeiltiinkin syöttää monenlaista – käärmeistä lähtien. Aivan, kyykäärmekin kelpasi – aikuisen hetkeä aikaisemmin tappama, joka kaverin kanssa työnnettiin kepin kanssa siilin koloon. Seuraavana päivänä käärme oli hävinnyt – kaverin kanssa vakuutuimme, että siili sen söi. No me ”pojanmossit” ruokimme siilejä maidolla ja vanhalla puurolla. Silloin emme tienneet, että siileille ei olisi saanut antaa maitoa – siileillä menee maha kuralle.
Aikuisilta kuultiin myös, että pihapiirissä asustavat siilit hävittävät käärmeet, rotat ja hiiretkin. Hyötyeläin suuren osan mielestä, mutta kyllä siili voi aiheuttaa myös vahinkoa.

Muistan erään metsämiehen kotikulmilta, joka kerran moitti siilejä metson- ja teerenpoikasten hävityksestä. Kaikkiruokaisena otuksena siili ei varmastikaan jätä käyttämättä tilaisuutta, jos sattuu löytämään pesän tai poikasia, mutta nykyisin lintujen uhkana lienee moni muu seikka ennen siiliä. 
Joka tapauksessa ne olivat hauskoja ”pussahtelevia” piikkipalloja, jotka tottuivat ruokaa kantaviin pikkupoikiin nopeasti ja antoivat ”silittää” ilman palloksi käpertymistä. Kintaat kourassa niitä jopa kannettiin.
Sitten siilit joko hävisivät tai pikkupoikien kiinnostus kohdistui johonkin muuhun ja siilit unohtuivat. Sinne asti ei jaksa kaikkea muistaa, mutta vuosikymmeniä ne olivat poissa.

Kunnes…
Pari viikkoa takaperin ihmettelin myöhään illalla kummaa kolinaa ulkoa – varkaita? Ulkona oli talon kissa ”Vallu” selvästi hämillään häntä paksuna tähyillen terävänä seinän vierustalle. Menin katsomaan ja samassa huomasin palloksi käpertyneen siilin ahtaassa seinän vierustassa – ilahduin suunnattomasti!
Hain kameran ja tyttären mukaan ja seurasimme siilin puuhia jonkin aikaa. Hirvittävä kahina vain kuului, kun se tunki itseään seinän vieressä eteenpäin erinäisten ”romujen” ja ison pahvilaatikon takana.
Pikkupoikana jo huomioin, että siilillä on hyvä hajuaisti. Käytin tuulen suunnan hyväkseni ja pienellä murusella tuoretta ja herkulliselle tuoksuvaa pannukakkua sain houkuteltua siilin yllättävän nopeasti esiin kameran tähtäimeen. Näytti vaimon pannari kelpaavan hyvin myös luontokappaleelle. Murusta enempää sille ei uskaltanut antaa, sillä pannari on maitoon tehtyä – kyllä noin iso ja lihava siili varmasti jaksaa ilman lisäruokintaakin.

Samalla näytin tyttärelleni siilin käyttäytymistä, hipaisemalla sitä piikkeihin – siili pussahti, hypähti ja äänteli kuin vaimeasti kumiseva peltitynnyri samalla vetäen itsensä palloksi – kuin kiroillen? Kiroileva Siili – sarjakuvaan tykästynyt tyttäreni oli näkemäänsä perin ihastunut. Hetken katselimme siilin puuhia ja annoimme sen poistua yöhön.
Aikuiselta pojaltani kuulin, että siili oli aiemminkin ollut tutkimassa ovellamme – ei vain muistanut aiemmin kertoa. Yhtenä iltana myöhemmin kuulin samoja kolinoita nurkalta ja ulos vilkaistaessa kissan käytös kertoi, että siili oli jälleen liikenteessä. En mennyt häiritsemään vaan kutsuin kissan sisälle. Talvi on tulossa ja siilillä on kiire kasata talveksi riittävä ravintovarasto kehoonsa tavihorroksen ajaksi.

Siili
Wikipedia kertoo, että siilit ovat pienen potkupallon kokoisia piikikkäitä yöeläjiä, useimmiten hyönteissyöjiä, mutta kyllä ravinnoksi sille kelpaa lähes mikä vain pienistä eläimistä sieniin ja marjoihin. Päivät siili viettää pesässään. Siilit painavat 0,3-1,5 kg iästä riippuen ja piikkejä olisi noin 6 000.

Siilien suku on vanha ja siili onkin eräänlainen elävä fossiili. Siiliä tavataan aina napapiirille saakka ja satunnaisesti vielä pohjoisempanakin. Talveksi siilit  vaipuvat horrokseen.
Siili on rauhoitettu eläin. Siiliä saa ruokkia ja sille saa rakentaa horrosta varten talvimajan, mutta siiliä ei saa ottaa aitaukseen kotieläimeksi, eikä siiliä pidä tuoda kotiin. Siilille ei saa antaa maitoa, jossa on laktoosia, eikä mitään suolaista tai voimakkaasti maustettua ruokaa.