Ampiaiset ovat ahkeria, eivätkä ole aina niin vihamielisiä kuin ymmärretään – paitsi pesää puolustaessaan.

Viime kesänä pääsin tarkastelemaan ampiaisten toimia lähietäisyydeltä, kun ne rakensivat pesänsä talomme ”ovelle”. Paikka oli valokatteen alla pääoven kulkureitin yläpuolella. Alkuun pingispallon kokoisesta pompulasta kehittyi halkaisijaltaan vaaksan (n. 20 cm) pallo, jossa oli vipinää enemmänkin.
Nähtävästi ampiaiset tottuivat perheen kulkemisiin ja perhe ampiaisiin – poikkeavaa liikettä ei ollut ja rauha säilyi puolin ja toisin. Pistoakaan ei tullut. Vain yhden kerran, kun työnsin kamerani lähes pesäreikään, yksi ”vartija” kiersi kerran pari meikäläisen normaalia äreämmin – puolen metrin päästä ja vähän lähempääkin sai kyllä kuvata.

Työläisiä
Ampiaisista vain kuningatar talvehtii ja aloittaa keväällä pesänrakennuksen munien ensimmäiset työläiset. Jos kevät ja kesä ovat suotuisia, niin kuningatar saa kasvatettua ison joukon työläisiä. Tämä vuosi on ollut ampiaisille suotuisa ja ampiaisia on ollut runsaasti. Kylmän kevään ja ravintoniukan kesän seuraus on puolestaan ampiaismäärän romahdus. 
Kesän ”kotipesää” seuratessa kiinnittyi huomio eri tehtäviä tekeviin ampiaisiin. Muonitusjoukot hakivat toukille ruokaa, pesänrakentajat vipelsivät pesän päällä ja singahtelivat tämän tästä hakemaan lisää pesänrakennusmassaa. Yksi oli yleensä vartiossa ja kurkisteli pesäaukolla ympäristön liikettä ja tarvittaessa apulaisia olisi löytynyt varmasti nopeasti.
Helteisimpään aikaan huomio kiinnittyi ”tuulettimiin”. Yksi tai useampia ampiaisia parkkeerasi itsensä pesäaukon läheisyyteen ja siinä ne sitten pöristivät siivillään ilman kiertämään pesäaukolla. Pörinästä päätellen myös pesän sisällä oli tuulettimet päällä, mutta sinne asti ei ollut asiaa tutkimaan. Parhaimmillaan ja päivän kuumimpaan aikaan reiällä saattoi pöristä puolentusinaa ”tuuletinta”.
Ja ehkä siellä oli vielä muissakin tehtävissä työläisiä, mutta nuo mainitut sieltä selvimmin huomasi.

Neljä tuulettaa, yksi rakentaa ja vartija kurkkii aukon sisäpuolelta

Värikäs kesäpesä 
Kieltämättä pesän lähennellessä pienen kaalin kokoa loppukesästä ehdin jo harkitsemaan pesän hävitystä, kun vielä yksi tuttava ehti kertomaan mökillä saamasta pistosta. Pesä oli sijainnut myös oven ulkopuolella. En kuitenkaan halunnut tuhota pesää, kun se oli vielä tehty niin värikkääksi, etten moista ole aiemmin nähnyt. Harmaan pohjan päällä on raitoina punaruskeaa, kellertävää, valkeaa ja vaaleansinistä!
Ampiaiset pureskelevat sopiviksi katsomistaan laudoista puukuituja ja valmistavat sylkensä avulla pesänrakennukseen sopivaa selluloosaa eli paperia. Ampiainen on melkoinen paperikone. Harmaan pesän värkit löytyvät tietenkin harmaantuneista laudoista ja punasävyt punamultamaalatuista rakenteista tai seinistä. Väriaineet löytyvät lähtöpäästä – mistä ampiainen on puukuituja pureskellut.
Hieman ympäristöä tähyillen voi arvella punamullan ja kellertävän löytösuunnan, ehkä valkeankin, mutta vaaleansinisen värin suunta jää arvailuksi. Tai sitten se on haettu reilusti kauempaa.
Joka tapauksessa värikäs pesä oli hienoa katseltavaa.

Pikkulinnut pudottivat syyskuulla seuraamani värikkään ampiaispesän. Ampiainen jauhaa kuukuituja ympäristön puista – asutusalueella talojen ja rakenteiden laudoista. Esim. punainen raitaväri on peräisin pudotetun pesän alta kuvassa pilkottavasta puupenkistä. Näin, kun yksi rakentaja-ampiainen kuori ”paperipalloa” penkistä ja vei pesänjatkoksi.   

Syyskuussa hiljeni
Syyskuulle käännyttäessä pesä vähä vähältä hiljeni. Eräänä päivänä pikkulinnut pieksivät pesä totaalisesti palasiksi – vain repaleinen kanta tyhjine toukkakennoineen jäi ylös. Tiedä sitten oliko pesä tehnyt tehtävänsä ja uusi ampiaiskuningatar lähtenyt talvehtimaan vai oliko kuumuus ollut liikaa ja lopulta pesä tuhoutunut. Vartioimaton muutaman tokkuraisen työläisen pesä oli nähtävästi helppo nakki pikkulinnuille. Löytyikö pesästä sitten paahdettuja toukkia vai oliko se vaan hylätty – sitä ei pikkulinnutkaan ole laulaneet.
Joka tapauksessa luonto rakensi ja korjasi pois – näin se vaan menee. Oli kuitenkin mielenkiintoista päästä seuraamaan ampiaisten elämää lähietäisyydeltä.

Pikulintujen hajottaman pesän rippeet valokatteen alla.

Saksanampiainen ei ole ”tappaja” Suomessa
Kun nyt tuli ampiainen aiheeksi, niin viime aikoina on puhuttu myös ”tappaja-ampiaisista” eli kyseessä on viime vuosina maahan lounaasta pörränneestä saksanampiaisesta (Vespula germanica). Laji on uusi Suomessa ja se on hieman tavallista ampiaista isompi.
”Tappaja-ampiaisen” maine on peräisin lämpimistä maista, jossa se lämpimissä oloissa ehtii rakentamaan valtavan kokoisia pesiä. Jättisuureen pesän törmääminen voi olla kohtalokasta, kun pesänpuolustajia on runsaasti.
Suomen kesä on niin lyhyt, ettei saksanampiainen ehdi rakentamaan normaalia isompaa pesää, eikä saksanampiainen ole mitenkään ärhäkkä hyökkäämään. Tappaja-ampiainen nimitys on siten Suomen oloissa liioittelua. Saksanampiaisia löytyy Etelä-Suomesta ja siellä niitä on lounaassa eniten.
Kevään suotuisuus on lajin leviämisen ”arka paikka”. Pari kylmää kevättä peräkkäin voi aiheuttaa katastrofin saksanampiaisen leviämiselle – kuningatar aloittaa munimisen tavallista ampiaista aikaisemmin.