Kauanko on auringonlaskuun? Ojenna kätesi ja laske sormet – ”sormikellosta” näet vastauksen.

 

Reilu vartti ja aurinko putoaa metsän taakse ja kolmessa vartissa aurinko on laskenut – ”sormikellon” kertomana.

Reilun tunnin sormikello
Käytännön ulkoilussa ei normaalisti tule kannettua kalentereita eikä muitakaan teknisiä apuvälineitä, joilla kykenisi nopeasti vilkaisemaan esimerkiksi auringonlaskun ajan ja laskemaan siitä sijainti huomioiden, kuinka kauan aurinko vielä näkyy. Ojentamalla käsivarren suoraksi + kääntämällä sormet vinkkeliin ja laskemalla montako sormea sopii auringon ja horisontin väliin saa käytännössä riittävällä tarkkuudella auringonlaskuun kuluvan ajan – vartti per sormi ( 1 sormi = 15 minuuttia).  Auringon laskuun kuluvaa aikaa on näin helppo seurata – sormikello täsmää hyvin tunnin ja kokemus auttaa helposti noin puolentoista tunnin ajanjakson arvioimiseen. Lyhyestä virsi kaunis.  

Vartin sormet
Lapsella on lyhyt käsi, mutta myös pienet sormet – raavaalla miehellä isot ja pitkät kädet ja myös paksut sormet. Suhde pysyy kuitenkin kutakuinkin samana – sormikello onkin oikea jokamieskello.  Auringonlaskun sormikello kasvaa ja elää iän mukana, mutta varmasti löytyy myös poikkeavia käden ja sormien rakenteita. Jokainen voi varmistukseksi kellottaa oman kätösensä sormiajan – ilta-auringon laskua on muutenkin nautinto katsella ja siinä samassa menee sormien kellotus.
Itsellä tuo vartti per sormi täsmää erinomaisesti.

Auringon iltaruskoa on upea seurata – samalla voi tarkistaa oman ”sormikellon” ajastuksen.

Ajan seuraamista
Itse olen siinä mielessä etuoikeutettu, että asun maalla ja sellaisella paikalla (Virrat), jossa vajaan tunnin ajomatkan etäisyydellä on kymmenkunta eri kokoista koskea tai puroa sekä runsaasti erilaisia järviä sekä satakunta kilometriä reittivettä päälle. Asun keskellä luontoa – lähimmälle koskelle ehdin helposti 10 minuutissa ja lähimmät järvet ovat 5 minuutin ajomatkan päässä.
Pikaisia kalareissuja ajatellen erityisesti koskille on auringonlaskun ajankohta erityisesti kesän valoisimpina aikoina varsin merkityksellinen ja heinä-elokuun taitteessa myös kuhan uistelussa. Useimmiten koskien elämä alkaa auringon laskiessa horisonttiin ja sitä aikaisemmin pelipaikoille ryntäily ei ole viisasta varsinkaan ruokailevia kaloja etsittäessä. Monesti olen ollut tänäkin kesänä perheen nuorison kanssa uimassa ja ”sormikellolla” katsonut kuinka kauan vielä ollaan, että ehdin sopivasti iltakalaan koskelle.
Ahven ja hauki puree illalla hyvin auringonlaskuun saakka – jäljellä olevaa hyvän syönnin aikaa voi seurata sormikellosta.  Myös iltauistelussa on helppo seurata sormiaikaa auringonlaskun hetkeen. Auringon painuessa horisonttiin, keli viilenee nopeasti. Päivällä vesille lähdettäessä ei vaatetuksella ole useinkaan varustauduttu viilenevään iltaan ja on hyvä osata kääntyä takaisin ajoissa – myös kesällä voi vilustua.

Aukeilla paikoilla ja Keski-Suomessa
Hatarasti muistan, että olisin bongannut/saanut tämän oivan sormikellovinkin joskus 1970-80-lukujen taitteessa – sitä ketä siitä kiittäisi, en todellakaan jaksa muistaa. Joka tapauksessa olen käyttänyt sormikelloa paljon.
En liene ainoa, joka tämän ”auringonlaskun sormikellon” tuntee, mutta kovin harva sitä on tunnustanut käyttävänsä.
Sormikello toimii parhaiten, jos näkyväisyyttä on reilusti ainakin Keski-Suomen korkeudella ja kesällä. Järvien rannoilla/selillä, peltoaukeilla, soilla,  mäkien ja vaarojen laella jne. avoimen näkymän kohteissa sormikello on oiva apu. 
Etelä-Eurooppaa, Lappia ja talviaikaa en ole ”kellottanut”. Lapin yötön yö ja Etelän nopeasti pimenevä ilta ei liene sormikellon ominta aluetta – ehkä se ei toimi siellä mitenkään.

Ympäröivän metsän vaikutuksen voi myös arvioida. Sormet näyttävät ajan koska aurinko painuu puiden latvojen tai metsän reunan taakse, mutta sormikellosta voi myös arvioida kuinka kauan kestää auringon painuminen puiden latvoista horisonttiin eli koska aurinko oikeasti painuu mailleen.
Mielestäni sormikello on oiva vinkki kaikille ulkona liikkuville: marjastajille, sienestäjille, retkeilijöille, kalastajille, metsästäjille, veneilijöille jne.

Eikä muuta kuin ilta-auringossa naapureita tai vaikka aivan ventovieraita käsi ojossa ”tervehtimään”!