Pitkät jalat, hyvä tasapaino sekä vankka kahlaamiskokemus auttavat koskilla, mutta turvallisuutta ei kannata uhmata. Katso kalakoskesi vesitilanne netistä ja tiedä mikä odottaa.

Koskikalassa kulkiessa kannattaa tehdä erilaisia huomioita vesitilanteesta kuten lämpötila ja vedenkorkeus. Vedenlämpöä sivusin jo aiemmin blogissa ”kevätkosken kuohuissa”.  Toinen seikka, johon ainakin itse kiinnitän huomiota on vedenkorkeus. Muitakin löytyy, mutta niistä kenties sitten joskus myöhemmin. 

Vesi ei kaloja haittaa
Koskilla veden korkeus vaikuttaa ehkä eniten kalastusmukavuuteen ja haittaa kalastajaa enemmän kuin kaloja. Korkealla vedellä ei pääse lähellekään arveltuja kalapaikkoja. Kalat kuitenkin oleilevat korkealla kesävedellä useimmiten samoilla alueilla, kuin matalalla kesävedellä. Houkutusten tarjoaminen käy kuitenkin helposti ylivoimaiseksi. Usein joutuu kokeilemaan jopa kikkakuutosta – tuloksetta. Tarjoilu vilahtaa pintavirtauksen voimasta liian nopeasti ohi, eikä kala reagoi mitenkään. Kala ei vaivaudu turhiin ryntäilyihin, jos ei usko saavansa saalista kiinni.

Kahlaaminen on taitolaji. Opi kahlaamaan turvallisesti äläkä kahlaa paikkoihin, jonne ei taito tai jalkapituus riitä. Muista, että takaisinkin pitää päästä.  

Painotuksella pohjaan
Kalustoa painottamalla pääsee syvemmälle, mutta kalastus muuttuu selvästi raskaammaksi ja pohjaan jäämisen vaara kasvaa oleellisesti. Kaluston painottaminen on lisäksi yllättävän tarkkaa puuhaa. Liian pieni painotus on lähes sama kuin painoa ei käyttäisi lainkaan ja aavistus liikaa tarkoittaa pohjatartuntaa. Kalastus ei ole kivaa, vaikka saalista paukkuisikin. Kalastajan  on hankalissa olosuhteissa valittava mitä kalastukseltaan haluaa – nautintoa vai yrittääkö tosissaan saalista.   

Kovan virran läpi on vaikea päästä kaloja kiinnostavasti.

Siima leikkaa vettä
Kannattaa huomata myös siimavahvuus, sillä ohut siima leikkaa vettä paremmin kuin paksu. Tämä tarkoittaa sitä, että ohuella siimalla on helpompi päästä kovan pintavirtauksen läpi, mutta samalla vauraamman kalan ottaessa siimankatkotusriski kasvaa. Vahva siima kestää, mutta kova virta tarraa paksuun siimaan ja tarjotun vieheen/perhon kiinnostavuus katoaa helposti – siiman poikkipinta-alalla on merkityksensä. Jo muutamien sadasosamillien erolla siimavahvuudessa on selvä vaikutus paksumpien vesikerroksen kalastuksessa.
Milläs sait? – 0,20-millisellä, kokeilin kyllä 0,25-millistä, mutta virta tarrasi siihen liikaa…

Matalassa kevennyksiä
Kun vesi sitten laskee liikaa, niin kalastus vaikeutuu ja saaliin tavoittaminen käy uudelleen hankalaksi. Kala käy araksi.
Matalassa pitäisi useimmiten keventää kalustoa, kalastaa kauempaa, olla hiljempaa ja ohentaa siimavahvuutta. Kalastaja on usein liian laiska huomioidakseen alhaisen veden vaikutuksia. Kala tuntee, kuulee ja näkee paljon paremmin matalan veden aikaan, kuin kosken pauhatessa koko voimallaan. 
Kun aikoinaan testasin kahluukenkiä, niin nastapohjien kirskunta pohjakivissä sai rauhallisen koskenniskan kalat pakenemaan vain vanat perässään. Peli oli menetetty jo ennen kuin olin edes heittoetäisyydellä. Huopapohjilla pääsi sentään heittämään. Vanha sanonta huovan hiljaisuudesta on enemmän kuin paikallaan – matalan veden aikaan on viisasta olla hiljaa kuin huopatossutehtaalla.

Veden ollessa matalalla kannattaa kalastaa varoen ja vaikkapa puskan takaa piilosta, ettei kalat häiriintyisi.

Mikä on veden ihannekorkeus
Tutuilla koskilla eri vedenkorkeudet ja niiden vaikutukset huomaa parhaiten. Jokaisella koskella on eri kalastustyyleille omat ihannekorkeudet ja paikat. Melkein voisi väittää, että myös eri kalastajat kokevat eri vedenkorkeudet eri tavoin. Myös välineet ratkaisevat. Virvelikalastajalle sopivin vedenkorkeus on todennäköisesti aivan eri kuin pienillä pintaperhoilla kalastavalle.

Veden laskiessa sopivaan korkeuteen kalastus ja kalakohdat löytyvät helposti ja kalastus muodostuu nautittavaksi – kalakaan ei ole arka ja uskaltaa purra kunnolla tarjouksia. Myös ajallisesti ihanneolosuhteet saattavat heittää melkoisesti. Alkukesästä salakan nousuhetki koskeen voi olla ihanteellinen aika salakoita jäljittelevillä vieheillä tai perhoilla kalastaville. Loppukauden vesiperhosten kuoriutuminen on taas vannoutuneen pintaperhokalastajan juhlaa. Koskiluonto voi olla myös silmälle kaunis, vaikka kalastus ei olisikaan parhaimmillaan.  

Koskikalastus on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia – niin hyviä kuin huonoja. Usein sen oikean tai parhaimman tavan ja hetken valinta on henkilökohtainen.

Suomen Ympäristökeskuksen virtaamatiedot
Vaikka virtaama on eri asia kuin vedenkorkeus, niin koskikalastajalle virtaama kertoo paremmin kosken ”vedenkorkeuden” eli kalastettavuuden kuin pelkkä vedenkorkeustieto – ainakin itse olen oppinut seuraamaan juuri virtaamia.

Suomen Ympäristökeskuksen nettisivuilta löytyy varsin laajasti kautta maan vesistöjen virtaamatietoja maakunnista.  Vaikka mittauspaikka ei olisikaan aivan koskessa, niin usein mittapiste löytyy sen verran läheltä, että virtaaman pystyy arvioimaan riittävällä tarkkuudella. Mitä erilaisemmissa virtauksissa ja olosuhteissa tutulla koskella käy – sitä paremmin oppii tuntemaan koskensa käyttäytymisen eri vedenkorkeuksilla. Sokeakin kana löytää jyvän, mutta hyvä paikallistuntemus on yksi parhaista avuista kunnon saaliin saamisessa ja paikallistuntemusta kertyy parhaiten kokemusten kautta.

Kotalan virtaama
Omista kotikoskista parhaiten pääsen seuraamaan Kotalan Koskien vedenkorkeutta. Kitusjärvi – Luusua -mittapiste on aivan koskien läheisyydessä ja juuri blogia kirjoittaessa 15.6 virtaama näyttää olevan n. 8 kuutiota sekunnissa. 
Käytännössä tuo kuutiomäärä kertoo omassa päässä, että vettä on vielä reilusti, mutta kalastus onnistuu koskikohdista riippuen melko hyvin. Monelle kyseisiä koskia tuntemattomalle kalastettavuuskäsite voi olla aivan toinen.
Käytännössä Kotalan Koskien kalastus on parhaimmillaan virtaaman ollessa 2-6 kuutiota hieman koskesta ja kohdasta riippuen. Yli 10 kuutiota tarjoaa ainakin Kituskoskien puolella kovat olosuhteet vaativimmillekin kalastajille.

Kotalan Koskien Vehmaskoski parhaimmillaan toukokuun lopussa 2009, jolloin virtaama oli n. 6 kuutiota.  

Nyrkkisääntönä Kotalan koskista voi mainita, että pienimmän pudotuksen (n. 2 m)  Koskelankoskella kalastus on vaivattominta  ja isomman pudotuksen (lähes 20 m.) Kituskoskilla haasteellisinta. Vehmaskoski on siltä väliltä.

Kahlaa varoen – Kireitä siimoja!