Lapset ovat innokkaita oppimaan ja kokeilemaan uusia asioita, kuten kalastusta. Ota lapset mukaan kalastamaan jo tänä kesänä – heistä kasvaa tulevaisuudessa vesiemme ja kalakantojemme hoitajia.


Maamme tuhannet järvet ovat vapaita virvelöitäviä alle 18-vuotialle – ei muuta kuin tartu virveliin ja lähde kalaan!   

Särvintä
Liki parikymmentä vuotta takaperin olin vuoden projektin vetäjänä opetushallituksen sekä kunnan rahoittamassa ”särvintä ja tosielämää kalasta” – projektissa, jonka idea oli kalastuksen ja kalankäytön lisääminen paikkakunnalla (Virrat). Projekti oli monipuolinen käsittäen erilaisia luentoja, tapahtumia sekä kursseja kalasta, kalastuksesta sekä välineistä – Kokki Kolmosen kalankäsittelypäivästä rysänrakennuskurssiin – lapsista aikuisiin.

Tuolloin 1990-luku ei ollut paras mahdollinen ajankohta kantamaan hedelmää – helppo pikaruoka kasvatti suosiotaan. Pyöreän/perkaamattoman kalan arvostus oli maanlaajuisesti laskussa, eikä yksi projekti asenteiden kelkkaa jaksanut kääntää edes paikallisesti. Hetken huuma näivettyi hiljalleen. Kalan puolesta puhumista, opastusta/ideointia sekä markkinointia olisi tarvittu lujemmin ja pidempään – maanlaajuisesti.

Kalan kurssi nousussa
Nykypäivän ruoanlaiton avainsanat ovat helppous ja nopeus. Nykyisin kaupoista löytyy valmiiksi fileoituja ja käsiteltyjä kalatuotteita, jotka ovat osin jo lähes ruodottomia sekä helppoja että nopeita valmistaa. Samalla kalan arvostus ravintona on myös kokenut selvän käännöksen ja kurssinousun. Kauppojen tiskeillä kalatuotteiden hinnat ovat myös sen mukaiset, usein lihaa korkeampia. Kotimainen kuha, muikku, ahven ja haukikin kelpaavat herkkusuiden pöytään yhä useammin – ainakin mieluummin kuin ulkomainen liha.


Kehitysvammainen down-tyttö Paula nauttii niin virvelöimisestä kuin onkimisesta siinä missä kaikki muutkin. Itse ongittu pieni ahven saa aikaan virkistävän hymyn.

Uskon vahvasti, että myös kalastuksen arvostus tulee jatkossa nousemaan – niin virkistys- kuin kotitarvekalastuksen, mutta kalastajamäärien en usko ainakaan heti nousevan nykymenolla. Kalastus pitäisi saada tartutettua tulevien sukupolvien arkipäivään kuuluvaksi, ennen kuin tapahtuu muutos. Suuret ja kalastavat ikäluokat kasvoivat maalla vesien ääressä ja oppivat kalastamaan sekä käyttämään kalaa ravintona. Yhä useampi nykynuorista kasvaa kaupungeissa tai asutustaajamissa, joissa monipuolinen harrastustarjonta tietokoneiden/pelien ohella syö mahdollisuuksia päästä kalastuksen kanssa tekemisiin. Lisäksi kaupunkilaistuneet vanhemmat eivät useinkaan edes tarjoa mahdollisuuksia lasten kalastamiseen – ainainen kiire ja etukäteen täytetty ohjelmakalenteri määrää elämisen kulun – valitettavasti.

Päiväkotilapset otollisinta maaperää
”Särvin” -projektin yksi opettavaisimmista osista oli alakoululaisten sekä päiväkotilasten innostunut ja varaukseton asennoituminen kalastukseen – varttuneempi nuoriso sekä aikuiset ovat paljon pidättyväisempiä – tai ainakaan eivät halua näyttää innostumistaan.

Lasten turvallisuus on tärkeä asia, eikä liivejä saa unohtaa matkasta. Laadukkaat kalavehkeet ovat myös tärkeitä. Ahti-pojan (Daiwa Goldcast) kela on 1980-luvulta ja täysin toimintakunnossa edelleen vielä neljän lapsikalastajan jälkeen. Kuva on vuodelta 1997 ja poika on vieläkin innokas ja monipuolisesti vapavälinein kalastava kalamies. 

Parasta A-ryhmää
Päiväkoti-ikäiset ovat parasta A-luokkaa opastettaessa ja alakouluikäiset tulevat heti perässä. Yläasteikäisillä alkaa olemaan omia tai usein porukan luomia käsityksiä tai ennakkoluuloja. Rennolla, iloisella ja hyvällä fiiliksellä höystetty opastus kantaa hedelmää parhaiten pienten ennakkoluulojen yli.
Erityisesti päiväkotilasten innostuneisuus on silmiin pistävää. Muistan hyvin, kun eräs isä kertoi päiväkodin pilkkiopetuksen ja -reissun jälkeen, että oli pakko mennä kauppaan ostamaan pilkkikalusto ja koko perheen lähteä pilkille – lapsi pakotti. Kalastuksen kipinä oli syttynyt ilmiliekkeihin.

Jarrumiehiä
Yritin aikoinaan puhua ja yllyttää eri tahoja keskittymään nimenomaan nuorempien lasten kalastuskoulutukseen aina valtakunnallisia toimijoita myöten, mutta asia kaikui lähinnä kuuroille korville. Sain käsityksen, ettei ”tuppukylän” perhonnäpertelijän sanomisilla tai ehdotuksilla ollut painoarvoa eikä ymmärrystä siitä miten kalastusta tulee opastaa. Asiani kuitattiin nopeasti ja vastaus oli tavan mukaan kaunis ja kohtelias korulauseen kuorruttama selvitys, jonka rivien välistä tosin kykeni helposti lukemaan ajatuksen: – ”noh… menehän jo siitä – on tässä tärkeämpääkin tekemistä”.
Valitettavan moni leipiintynyt ja usein korkeasti koulutettu ”kuukausipalkkainen” näki vain oman asemansa tärkeyden – ei tulevaisuutta.

Nuorisokoulutukset ovat tärkeitä myös kalastusseuroille jatkuvuuden turvaamiseksi. Kuvassa Virtain Urheilukalastajien tämän kevään nuorisokoulutusta Herraskoskella aiheena perhokalastus. Kosket eivät kuulu vapaisiin kalastusvesiin ja niihin on oltava luvat myös alle 18-vuotialle – nuorisolupa on yleensä normaalia huokeampi.    

Ota lapsi mukaan kalalle
Vuosien saatossa olen lämpimin mielin havainnut, kuinka ”Lapsen/kaverin kanssa kalaan” ja vastaavat tapahtumat sekä projektit ovat saaneet tuulta purjeisiin – parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itsekin olen opastanut jonkin verran nuoria vapakalastuksen saloihin mm. leirikouluissa.
Lasten kiinnostus kalastukseen on aitoa ja ihailtavan varauksetonta – niin poikien kuin tyttöjenkin. Oli sitten kyseessä mato-onki, virveli tai perhovapa, niin kaikki kelpaa ja kalastusopastuksen pitäisikin olla nuorena mahdollisimman monipuolista. Yhteen lokeroon ei saisi takertua, vaan kertoa mahdollisimman laajasti eri mahdollisuuksista.
Esimerkiksi alle 18-vuotias pääsee nakkelemaan vapaasti virveliä erityiskohteita lukuun ottamatta ympäri maan – asia jota ei liiemmin mainosteta, eikä edes koulujen opettajat sitä tiedä. Olisiko valistuksen paikka?

Saalis on tärkeä, mutta kalastuksen luonteeseen kuuluu, että aina ei voi saada kalaa. Saatu saalis on kalastuksen bonus ja yleensä sitä parempi bonus mitä isompi kala on. Poikkeuksiakin on, sillä ainakin omassa suussa pieni sormenmittainen muikku maistuu makoisammalta kuin vaaksanmittainen.

Nykyajan tuoreisiin asenteisiin kuuluu, ettei rohmuta saalista yli tarpeen. Vanhaan aikaan maan tapa oli kerätä ”Pietarin kalansaalis” viimeistä sinttiä myöten talteen ja paukutella sen jälkeen henkseleitä kylän raitilla. Kalamiehen maine on ollut järkeä tärkeämpi, vaikka osa saaliista olisi mädäntynyt käyttökelvottomaksi. Rehentelyn ja kerskailun aika tullee menemään ohi sitä mukaa kun uusien sukupolvien myötä asenteet muuttuvat – vauhti on hidasta, mutta suunta on selvä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Saaliin saaminen erityisesti lapsille on tosi tärkeää, mutta silti se on vain osa kokonaisuudesta. Iso kala on aina iso kala ja siitä on syytä iloita vaikka sen sitten laskisikin takaisin, mutta kalastettaessa ollaan luonnossa ja samalla voi tehdä monenlaisia havaintoja ympäristöstä. Esim. hukkuneen rotan löytyminen herättää lapsissa hurjan paljon kysymyksiä, keskustelua ja tunteita – itse asiassa vähintään yhtä paljon kuin kahden kilon hauen saaminen. Liito-oravan bongaaminen ”liidättää” ajatukset helposti Batmaniin ja muihin sarjakuvahahmoihin ja pian innokkaimmat kiipeilevät puissa – kalastusko tylsää?

Muistakaa siis näin kesälomien kynnyksellä ottaa lapset mukaan kaikkeen kalastukseen – ilman pakkoa – ja opettaa heille monipuolista kalastusta ja luonnon havainnointia – lapsissa on tulevaisuus. Jaa.. minkä ikäisenä – ainakin omat lapset ovat onkineet ja heittäneet virveliä 2-3-vuotiasta lähtien.

Kalastuksellista ja antoisaa kesälomaa ikää ja sukupuolta katsomatta!