Perhomessut olivat ja menivät. Reilun viikon takainen jälkimaku on positiivinen – oli hyvät messut!

Messuosasto voi olla myös tämän näköinen – Alhospeyn osasto oli persoonallinen.

Järjestäjillä oli ennen messuja jännitettävää, sillä messupaikka Ylöjärven liikuntakeskuksessa oli uusi ja moni ulkomainen esiintyjä perui tulonsa. Islannin tulivuoren tuhkapilvi laittoi Euroopan lennot sekaisin ja moni odotettu ulkomainen esiintyjä joutui perumaan tulonsa – perhomessut olivat lentomotissa.

Hätäkomennus perhomessuille
Esiintyjien vähentyessä minua pyydettiin päivää paria ennen messuja sitomaan ja paikkaamaan pois jääneitä – aiheen saisin valita itse. Lupauduin.
Hätäisesti kasasin tuoreen ”Erä 6/2010 kuuperhon” materiaalit sidontasalkkuun – uutuuksiahan messuilla on tapana esitellä. Esiteltävä malli/idea oli muutenkin sellainen helppoudella yllättävä, joka myös sopii kaikkien kukkarolle.
Harmitti vain, ettei ehtinyt tekemään näyttävää määrää aiheen sidosmalleja, kuten yleensä messuvierailla on esittelyssä. Rasiassa oli valmiina vain muutamia sidoksia aiheesta. Lisäksi en ehtinyt harjoittelemaan ja miettimään kuvioita lainkaan, joten lauantai meni haparoiden harjoitellessa ja vasta sunnuntai oli rennompaa tekemistä.
Saiko sitten messuväki esityksestäni irti mitään, onkin toinen juttu. Toivottavasti – itse en lähde osuuttani arvioimaan.

Tanskassa asuva Erkki Pöyhönen tuntee sikäläiset meritaimenvedet ja oli messuilla mukana sitomassa Eumerin osastolla.

Mukaan tarttunutta
Silmänruokaa messuilla oli riittävästi. Uutuuksia sekä paljon kaikenlaista mielenkiintoista oli hyvin. Myös tuttuja näkyi hyvin, mutta sitominen söi seurusteluaikaa niin, ettei kaikkien kanssa ehtinyt pidempään tarinoimaan.
Messuilta ei paljoa tullut ostettua. Yksi purkki Nahkista sentään ehtyneen tilalle tuli hankittua ja vanhaa aikaa kunnioittava Renfors -paita. Molemmille on käyttöä.

Kahvipöytään sai jonottaa
Messut olivat kahdessa hallissa. Yksi oli täynnä messuosastoja ja toisessa oli kaksi heittoallasta + esiintymistilat sekä loput messuosastoista. Allashallin toiminnoissa voisi olla kehittämisen paikka – esiintymislava jäi ”alikäytölle” ja kuppilatiloja olisi tarvittu lisää. Myös allashallin messuosastot jäivät jonkin verran vähemmälle huomiolle.
Lauantaina väkeä oli runsaasti ja sunnuntai oli rauhallisempi – kuten jo aiempina vuosina.
Omasta mielestä messupaikka oli pienistä miinuksista huolimatta kokonaisuutena edellistä fiksumpi, vaikka ajoittain kuppilatilat ruuhkautuivat ja parkkipaikat kuulemma loppuivat täälläkin.

Oivalluksia
Sitojien pöydässä näin vierestä kuinka Heikki Anttonen sitoo oikeaoppisesti Pomperon ja toisella puolella Veli Auttilla oli jälleen muutamia loistavan mielenkiintoisia oivalluksia sidontamateriaaleista sekä niiden käytöstä. Käytännössä en muiden oivalluksia tai sidontaa ehtinyt vakoilemaan, mutta varsin näyttäviä sidoksia siellä oli monessa sidontapöydässä – myös messuosastoilla.

Vanhoja Renforsin rullia näyttelyvitriinissä. 

Omaan mieleen parasta messuilla oli wanhojen perhojen ja vanhan Renforsin tehtaan tuotantoa esittelevä näyttely. Menneiden aikojen lohiperhosidoksissa ja välineissä on sitä jotakin. Renforsin vieheiden näkeminen ”livenä” yllätti, sillä kuva ei välttämättä kerro koko totuutta. Isoimmat Renforsin lippauistimet olivat todella isoja – en niitä niin isoiksi ole osannut kuvitella.
Bonuksena tuolle osastolle oli, kun vanhan ajan sitojamestari Erkki Vaalama oli vaivautunut tulemaan messuille ja oli paikalla molempina päivinä useita tunteja katsellen ja ostaen tuliaisia. Yli 90-vuotiaalle emeritus sitojalegendalle nostan kalahattuani jo pelkästä paikalle vaivautumisesta.
Miki Äikäs kuvasi perhomessuilla ihmisiä ja tunnelmaa – Mikin kuvia voi katsella täältä.