Hankikorri on kevään ensimmäinen sulapaikkojen reilusti paljain silmin havaittavista hyönteisistä, joka kuoriutuu runsaslukuisena kalojen ja perhostelijoiden iloksi.

 
Hankikorri on reilun kokoinen hyönteinen, jonka tuokat elävät vedessä.

Perhokalastajan kesä ei ole kaikille sama
Useimmille perhokalastajille talvi on lepoaikaa itse kalastuksesta, jolloin sidotaan perhoja, luetaan kirjoja, muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia. Muutama innokas perhokalastaa läpi talven tuiskuista ja pakkasista piittaamatta, mutta perinteisesti koskikalastuskausi meillä on ollut Vapusta kuturauhoitukseen. Ja osalle ”mukavuudenhaluisimmista” kausi on vielä lyhyempi, Juhannuksesta elokuun lopulle – lämpimän kelin ja matalan veden aikaan.


Talvikoski saa monelta jäädä ja perhokausi aloitetaan vasta kesällä – kun lehti on puussa.

Hankikorri = sumukorento
Nuorempi perhokalastava sukupolvi ei liiemmin malta odotella, vaan puskee kiirellä koskille viimeistään ensimmäisten koskihyönteisten putkahtassa rantahangille. Hankikorrien kuoriutuminen avaa perhokauden. Toki pitkin talvea koskien rantahangilla saattaa nähdä pieniä sääskensukuisia, hyppyhäntäisiä tai hämähäkkejä, mutta hankikorri (tummasävyinen koskikorento), on kevään ensimmäinen isokokoinen (2-3 cm) ”massakuoriutuja”.
Muinoin 1980-luvulla näitä otuksia ihmeteltiin, ennen kuin selvisi mitä ne ovat. Silloin puhuttiin sumukorennoista, mutta nykyään sen virallinen nimi on hankikorri – sama hyönteinen joka tapauksessa.

Maaliskuulta alkaen
Hankikorrien esiinmarssi alkaa etelässä maaliskuulla ja jatkuu pohjoiseen aina toukokuulle kevään myötä. Itse olen seuraillut korrien kuoriutumisia reilun parikymmentä vuotta. Suomenselän humuspitoisilla vesillä hankikorrit näyttäisivät kuoriutuvan järjestään viikkoa paria myöhemmin kuin Itä- ja Keski-Suomen kirkkaammilla vesillä. Pohjoisempi sijaintikaan ei näyttäisi jarruttavan niin kuin tumma vesi, joka nähtävästi viivyttää kuoriutumisia. Onko sitten pohjaan tunkeutuva valon määrä vähäisempi vai jonkin muu tekijä vedessä jarruttamassa kehitystä?

Esim. aikaisin Herraskosken hankikorri on köpötellyt vastaan maaliskuun 13. , mutta normaalisti tämä tapahtuu maaliskuun 20. päivän jälkeen ja kuoriutumishuippu osuu pääsääntöisesti kuun vaihteeseen tai hieman sen jälkeen. Tänä vuonna ensimmäiset Herrasen korrit bongasin maaliskuun lopulla.  
Kotalan koskilla, jossa vesi on vieläkin tummempaa, kuoriutuminen tulee noin viikon-pari Herraskosken perässä. Etelän kirkasvetisillä koskilla paras korriaika on jo ohi, kun tummissa vesissä on paras ”hätsi” menossa.
Lapissa korrien kuoriutuminen ovat merkittävä tapahtuma, sillä monissa paikoissa kuoriutumishuippuna korien yksilömäärät ovat hurjia ja ”russakoita” tunkee jokaisesta railosta ja vesireiästä mustana juottina hangelle köpöttelemään. Keväinen perhokalastus onkin lisääntynyt Lapin joilla, mutta vallankin Lapin pilkkijäille kannattaa varautua mustanpuhuvilla nymfeillä pilkin sivutapsissa – tapsiperhot ovat usein toimineet erinomaisesti.

Kelien osuessa tarjolla hyvää perhokalastusta
Kun hankikorrien kuoriutumiset alkavat, kalat eivät välttämättä ole heti paikalla. Vajaan viikon viiveellä kalatkin löytävät herkuttelemaan korreille – isotkin kalat. Kevätkelit ovat usein kalastajille arpapeliä, mutta kauniiden ja mukavien kalastuspäivien sattuessa mukavampaa kalastusta ei juuri ole. Tänä vuonna kaikki taitaa olla toisin, sillä sateisen + vettä nostavan Pääsiäisen jälkeen paras korrikausi on näillä näkymin etelässä nopeasti ohi.
Odotettavissa on nopeasti nouseva kevättulva, joka voi olla paikoin kova. Hyvä niin, sillä kunnon kevättulva puhdistaa koskea ja ainakin humuskoskilla pohjan puhdistus on enemmän kuin toivottavaa.  Kunnon tulvakevättä ei monella koskella ole ollut pitkään aikaan.


Keväinen koski voi tarjota hienoja kokemuksia. 

Maltti on valttia
Kevään korrireissu on monelle samalla kalastuskauden korkkaus ja odotukset ovat yleensä korkealla. Kalustoa on kenties uusittu ja yritystä on enemmän kuin tarpeeksi. Talven jälkeen heittokäsi on kaikilla ”ruosteessa” eikä uusi kalusto välttämättä istu heti käteen. Myös koko talven rasiat pullolleen sidottu perhovalikoimasta voi olla alkuun vaikea valita – luottoperhoja ei välttämättä vielä ole.

Erityisesti tulvan noustessa ei kannata liikoja odotella. Pikemminkin kannattaa nauttia ympäristöstä, luonnosta, eväistä ja hyvien kalakavereiden seurasta, kuin tuskailla kosken tai välineiden kanssa. Kyllä se kesä sieltä tulee ajallaan.
Ja kannattaa vielä muistaa, että koskien niskoilla on vielä syksyn kutu kehittymässä ja yksikin ajattelematon kahlaus voi murskata tulevaisuuden suurtaimenet. Kahlaamista on hyvä välttää kutualueilla kesäkuulle saakka, vaikka kieltoja ei olisikaan.